Aadam, Eeva ja Paavali

Juutalaiseen pseudepigraafiseen kirjallisuuteen kuuluu myös kirjoituksia, jotka käsittelevät Aadamin ja Eevan elämää. Näitä on säilynyt mm. kreikankielisinä, latinalaisina ja slaavilaisina versioina. Niissä käydään läpi uudelleen syntiinlankeemuksen tapahtumia, Aadamin ja Eevan elämää paratiisista karkotuksen jälkeen. Kehyskertomuksen alussa Aadam makaa kuolinvuoteellaan, sen lopussa Aadam, Abel ja Eva haudataan juhlallisin menoin. Kehyskertomuksen sisällä Eeva kertoo lankeemuksesta jälkeläisilleen oman versionsa. Koska Genesis 3 herättää sen lukijoissa monia kysymyksiä ja jättää aukkoja, ihmismieli pyrkii täydentämään tällaisia aukkokohtia.

Alkuperäinen kertomus lienee syntynyt ajanlaskumme alussa (ehkä n. 20 eKr - 70 jKr), mutta meille säilyneet versiot ovat myöhemmiltä vuosisadoilta, ehkäpä n. 200-500 jKr. Ajatus kuolleiden ylösnousemuksesta  tunnetaan (Apoc. Mos. 13:3; 28:4; 41:2: 43:2), mutta ei messiasodotusta. Kreikkalainen versio on saanut nimen Apocalypsis Mosis (Apoc. Mos.). Oheisten sitaattien pohjana on Johannes Seppälän suomennos 1982.

***

Apocalypsis Mosis sisältää muutamia mielenkiintoisia kohtia, jotka rinnastuvat eräisiin Paavalin kirjoituksiin. Tässä muutama esimerkki:

Pelkään kuitenkin, että niin kuin käärme kavalasti petti Eevan, teidän mielenne turmeltuu ettekä te enää ole vilpittömiä ja puhtaita suhteessanne Kristukseen. (2 Kor 11:3)

Apocalypsis Mosis pitää Eevaa pääasiassa syyllisenä syntiinlankeemukseen. Kun Aadam makaa kuolinvuoteellaan:

Tätä puhuessaan pojillensa Aadam huokasi raskaasti ja sanoi: "Mitä tekisin? Olen suuren murheen vallassa." Eevakin itki ja sanoi: "Herrani Aadam, nouse, anna minulle puolet taudistasi, niin kestän sen, sillä minun takiani kävi sinun näin, minun takiani olet vaivassa ja kivussa." (Apoc. Mos. 9:1-2 Seppälä)

Eevan syyllisyyttä korostavia kohtia Apocalypsis Mosis sisältää monia muitakin. Johtuisiko Paavalin väitetty naisvihamielisyys hänen käyttämistään lähteistä?

***

Vita Adae et Evae, latinankielinen versio Aadamin ja Eevan elämästä, kertoo, että Paholainen ryhtyi kapinaan, koska ylienkeli Mikael käski häntä kumartamaan Aadamia, Jumalan kuvaa. Ylienkeli Mikael kumarsi ensin ikään kuin malliksi, mutta Paholainen seuralaisineen ei. (Vita Adae et Evae 14:1-15:2; katso kommentti 2.) - Siihen, että ihminen on Jumalan kuva viitataan useamman kerran: Apoc. Mos 10:3; 12:1-2; 33:5; 35:2.

Kun paholainen valmistautuu viettelemään Eevaa, paholainen puhuu käärmeelle:

”Älä pelkää, ole vain minun asuntoni ja minä puhun suusi kautta sanat hänen pettämisekseen.” (Apoc. Mos.16:5)

Tässä tapahtuu possessio, paholainen ottaa käärmeen asuinsijakseen. Eevan kertomus jatkuu:

Ja heti se [käärme] ripustautui paratiisin muureille, siihen aikaan kun Jumalan enkelit nousivat kumartamaan. Silloin Saatana otti enkelin muodon ja veisasi ylistystä Jumalalle, niin kuin enkelitkin. Ja kumartuessani muurin yli näin hänet enkelin kaltaisena. (Apoc. Mos 17:1-2)

Paavali ilmeisesti on tuntenut tämän kertomuksen, kun hän kirjoitti:

Eikä ihme, tekeytyyhän itse Saatanakin valon enkeliksi. (2 Kor 11:14)

***

Paavali kirjoittaa käyneensä kolmannessa taivaassa:

Tunnen erään Kristuksen oman, joka 14 vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. Ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua. Oliko hän ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala.  (2 Kor 12:2-4)

Mikä paikka kolmas taivas on? Ylienkeli Mikael vie Aadamin sinne tämän kuoleman jälkeen. Abelin ruumis oli viety sinne jo aikaisemmin. Aadam ja Abel haudattiin yhdessä. 6 päivää myöhemmin Eeva tuotiin sinne myös haudattavaksi. Paratiisi on kolmannessa taivaassa:

Kolme tuntia hän [Aadam] makasi, ja sitten kaikkien Valtias pyhällä valtaistuimellaan istuen ojensi kätensä ja nosti Aadamin ja antoi hänet arkkienkeli Mikaelille sanoen hänelle: "Nosta paratiisiin, kolmanteen taivaaseen asti, ja jätä hänet sinne siihen suureen ja peljättävään päivään asti, jona tulen huoneenhallitsijana hoitamaan maailman." Ja ottaen hänet, Aadamin, arkkienkeli Mikael vei ja jätti hänet, niinkuin Jumala oli hänelle sanonut antaessaan Aadamille anteeksi. (Apoc. Mos. 37:4-6 Seppälä)

Ja sitten Hän sanoi arkkienkeli Mikaelille: "Mene paratiisiin, kolmanteen taivaaseen, ja tuo minulle kolme purppuraista ja silkkistä käärinliinaa." Ja Jumala sanoi Mikaelille, Gabrielille, Urielille ja Rafaelille: "Peittäkää käärinliinoilla Aadamin ruumis, ja tuokaa hyväntuoksuista öljyä ja vuodattakaa hänen päällensä." Ja sen tehtyänsä he hautasivat hänen ruumiinsa. Ja Herra sanoi: "Tuotakoon Aabelinkin ruumis." (Apoc. Mos. 40:1-2 Seppälä)

***

Johanneksen ilmestys kertoo, että Uudessa Jerusalemissa Jumalan valtaistuin ja elämänpuu ovat lähellä toisiaan:

Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu...  Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa. (Ilm 22:2,3)

Näin myös Apoc. Mos.:

"Jumalan valtaistuin valmistettiin sinne, missä oli elämän puu". (Apoc. Mos. 22:4 Seppälä).

Elämänpuu mainitaan myös seuraavissa kohdissa: 19:3; 28:2,4.

***

Aadam, joka oli kuolinvuoteellaan, lähetti Seetin ja Eevan hakemaan paratiisista armon öljyä voitelemista varten. Tällöin ylienkeli Mikael ilmoittaa, ettei se ole mahdollista nyt, vaan vasta lopun aikoina:

Silloin nousee ylös kaikki Aadamista siihen suureen päivään asti syntynyt liha, kaikki jotka muodostavat pyhän kansan. Silloin heille annetaan kaikki paratiisin ilo, ja Jumala on oleva heidän keskellänsä. Eivätkä he enää tee syntiä Hänen edessänsä, sillä heiltä otetaan pois paha sydän, ja heille annetaan sydän, joka ymmärtää hyvän ja palvelee yksin Jumalaa. (Apoc. Mos. 13 Seppälä)

Johanneksen ilmestys heijastelee edellä olevia ajatuksia:

Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: "Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut." (Ilm 21:3-4)

***

Aadamin perheelle luvataan ylösnousemus. Niinpä Aadamin ja Eevan elämän kirjoittaja saattaa olla Paavalin läheisiä aikalaisia. On merkille pantavaa, että nämä Apocalypsis Mosisin kohdat keskittyvät Paavalin kirjeessä suppealle alueelle,  ns. kyynelkirjeeseen.

Kauko Puottula 2015

Henok, Juudas ja apokryfit

Eräällä keskustelupalstalla nousi esille kysymys, missä määrin Uuden testamentin kirjoittajat käyttivät hyväkseen ns. Vanhan testamentin apokryfikirjoja omassa kirjallisessa tuotannossaan. Ajallisesti ne sijoittuvat ns. testamenttien väliseen aikaan, siis ajanlaskumme alun molemmille puolille. Tällöin voisi pohtia, miten monet Vanhasta testamentista nousevat ideat ja teemat kehittyvät ja jalostuvat ajan mukana ennen kuin saapuvat Uuteen testamenttiin. Mutta mitä kaikkea matkan varrella niiden kohdalla tapahtuu?

Juudaksen (Juudan) kirje on varsin lyhyt kirje, lähinnä ehkä postikortti, mutta sen taustalta on helposti tunnistettavissa 2 VT:n kaanonin ulkopuolelle jäänyttä kirjallista lähdettä, nimittäin:
- Assumptio Mosis eli Mooseksen taivaaseenottaminen (Ass. Mos.) sekä
- Etiopialainen Henokin kirja (1. Hen).

Nämä eivät kuuluneet Septuagintaan, VT:n kreikannokseen (joka syntyi ennen ajanlaskumme alkua Aleksandriassa), vaan pseudepigraafisten kirjoitusten ryhmään.

Ei edes ylienkeli Mikael, kiistellessään Mooseksen ruumiista Paholaisen kanssa, rohjennut herjata eikä tuomita tätä, vaan sanoi: "Nuhdelkoon Herra sinua!" (Juudas 1:9)

Mooseksen hautaamisesta kerrotaan meille tähän tapaan:

Herra hautasi hänet [Mooseksen] laaksoon, joka on Bet-Peorin lähellä Moabissa, mutta kukaan ei tähän päivään mennessä ole saanut tietää hänen hautansa paikkaa. (Deut 34:6)

Tästä on sitten päätelty, että Israelin ylienkeli Mikael hautasi ja / tai saattoi Mooseksen taivaaseen. Mooseksen ruumiista syntyi kuitenkin riita Mikaelin ja Paholaisen kesken, jota on vanhan kirkon oppineiden mukaan kuvattu kirjasessa Assumptio Mosis, esim. Origenes, De Principiis III, 2,1. Ass. Mos:n alkuosa on säilynyt meidän päiviimme, mutta ei loppuosaa, johon Juudas 1:9 viittaa.

Olisiko kukaties niin, että paholainen syytti Moosesta egyptiläisen tappamisesta? Tämä rikos muodosti käänteen Mooseksen elämässä ja painoi hänen mieltään.

Kun Mooses oli varttunut aikuiseksi, hän meni kerran käymään heimoveljiensä luona ja sai nähdä heidän raadantansa. Hän näki egyptiläisen miehen lyövän heprealaista miestä, hänen heimolaistaan. Silloin Mooses katsahti ympärilleen, ja nähtyään, ettei ketään ollut lähettyvillä, hän löi egyptiläisen hengiltä ja kätki ruumiin hiekkaan. Kun hän seuraavana päivänä meni taas heimoveljiensä luo, hän näki kahden heprealaisen miehen tappelevan keskenään. Hän sanoi riidan aloittajalle: "Miksi lyöt veljeäsi?" Mies vastasi: "Mikä sinä olet meitä käskemään ja määräilemään? Aiotko tappaa minut niin kuin tapoit sen egyptiläisen?" Silloin Mooses pelästyi ja ajatteli: "Se on siis kuitenkin tullut ilmi!" Kun farao sai kuulla asiasta, hän aikoi surmauttaa Mooseksen, mutta Mooses lähti faraota pakoon (Ex 2:11-15a)

***

Toinen tapaus:

Heistä on myös ennustanut Henok, Aadamista seitsemäs: "Katso, Herra tulee pyhiensä tuhatlukuisen joukon kanssa  ja panee jokaisen tuomiolle. Hän rankaisee kaikkia jumalattomia jokaisesta teosta, jonka he jumalattomuudessaan ovat tehneet, ja kaikista julkeista puheista, joita nuo jumalattomat syntiset ovat häntä vastaan puhuneet." (Juudas 1:14-15)

Tämä löytyy Etiopialaisesta Henokin kirjasta:

Hän [Henok] joka oli seitsemäs Aadamista. (1. Hen 60:8 Seppälä).
Sillä Hän tulee kymmentuhantisine joukkoineen ja pyhineen tuomitsemaan kaikkea, ja Hän tuhoaa kaikki jumalattomat. Hän tuomitsee kaiken lihan kaikista sen jumalattomista teoista, joita he ovat tehneet, ja kaikista kovista sanoista, joita he ovat puhuneet, ja kaikesta mitä jumalattomat syntiset ovat puhuneet Häntä vastaan. (1. Hen 1:9 Seppälä).

Tämä kyseinen teksti on löytynyt myös Qumranista arameankielisenä (4Q204). Ilmeisesti Juudaksen kirjeen kirjoittaja oli palestiinalaiskristitty, joka käänsi kyseisen kohdan arameankielisestä versiosta suoraan eikä kreikankielisestä. Tekstiä on kuitenkin muutettu viittaamaan Jeesukseen.

1. Hen 1:9 kuitenkin ammentaa ajatuksensa Toorasta:

Hän [Mooses] sanoi: "Herra tuli Siinailta, Seiristä hän nousi loistaen heille; hän ilmestyi kirkkaudessa Paaranin vuoristosta, hän tuli kymmentuhantisesta pyhien joukosta; hänen oikealla puolellansa liekitsi lain tuli. (Deut 33:2 KR 1938)

Ajatus kulkee ja samalla kehittyy mielenkiintoisella tavalla: Deut 33:2 > 1. Hen 1:9 > Juudas 1:14-15.

***

Kolmas tapaus:

Niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan...hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten. (Juudas 1:6).

Tämä koostuu useasta palasesta:

[taivaan nopeat, vartijaenkelit], jotka jättivät korkean taivaan. (1. Hen 12:4 Seppälä). Sido... pimeyteen... Tuomion suurena päivänä hänet viedään poltettavaksi. (1. Hen 10:4-6,11,12 Seppälä).

Kyseessä on siis kuvaus enkelien lankeemuksesta ja maan turmeltumisesta.

***

Juudas viittaa myös Kainiin, Bileamiin ja Koorahiin kartettavina esimerkkeinä. Tällaisia opettajia ja paimenia ilmeisesti oli myös seurakunnan sisällä (Juudas 1:11-13). Heitä koskeva kuvaus päättyy sanoihin:

.. radaltaan harhautuneita tähtiä, joille ikuisiksi ajoiksi on varattuna synkin pimeys. (Juudas 1:13b)

Kielikuva ilmeisesti viittaa pyrstötähtiin, jotka tulevat pimeydestä ja häipyvät takaisin pimeyteen. Ajanlaskumme alussa pyrstötähtien ratoja ei osattu vielä laskea. Myös 1. Hen. puhuu pyrstötähdistä tai harhailijoista, jotka pitää sitoa:

Enkeli sanoi: Tämä paikka on taivaan ja maan loppu. Ja tähdet, jotka vierivät tulen yli ovat ne, jotka ovat rikkoneet Herran käskyä nousunsa alussa, koska eivät tulleet paikoilleen osoitettuun aikaan. Ja Hän oli vihainen niille, ja sitoi ne kunnes heidän syyllisyytensä tuomitaan, kymmeneksi tuhanneksi vuodeksi. (1. Hen 18:15-16)

Minä en nähnyt taivasta yllä enkä lujasti perustettua maata, vaan kauhean paikan. Ja siellä minä näin 7 taivaan tähteä sidottuna yhteen, kuin suuret vuoret ja tuli. Sitten minä sanoin: "Minkä synnin tähden ne ovat sidotut, ja miksi ne on heitetty tänne?" Sitten sanoi Uriel, yksi pyhistä enkeleistä, jotka olivat kanssani, ja joiden päällikkö hän oli, ja sanoi: "Eenok, miksi kysyt, ja miksi janoat totuutta? Nämä ovat taivaan tähtiä, jotka ovat rikkoneet Herran käskyä, ja ovat sidottu tänne kymmeneksi tuhanneksi vuodeksi, ajaksi jonka on määritellyt heidän syntinsä." (1. Hen. 21:3-6)

Henokilainen kirjallisuus näyttää siis vahvasti vaikuttaneen Juudaksen kirjeen syntymiseen. Näistä Juudas 1:14-15 näyttää olevan varsin tarkka lainaus lähdeviitteitä myöten. Muut ovat enemmän tai vähemmän vapaita mukaelmia.

Kauko Puottula 2015 / Blogimetsä, item 2054

Ennustiko Jeesus Muhammadista?

Useat muslimit uskovat, että Jeesus jäähyväispuheessaan (Joh 14-17) viittasi Muhammadiin. Perusteluna he käyttävät seuraavia kohtia Koraanissa:

Jeesus, Marian poika, sanoi: "Israelilaiset, Jumala on lähettänyt minut teidän luoksenne todistamaan oikeaksi sen Tooran, joka oli ennen minua, ja tuomaan ilosanoman lähettiläästä, joka tulee minun jälkeeni ja jonka nimi on Kunnioitettu [Ahmad]." Kun hän näytti heille selkeät todisteet, he vain sanoivat: "Tämä on ilmiselvää taikuutta." (Koraani 61:6 Md)

Minä annan parhaan osan niille, jotka ovat hurskaita ja antavat almuja, ja niille, jotka uskovat merkkeihimme / ja seuraavat lähettilästä, kansan parista noussutta profeettaa, josta he löytävät maininnan Toorassa ja Evankeliumissa. (Koraani 7:156b-157a Mk).

Viittaus Tooraan löytyy ilmeisesti täältä:

Herra, teidän Jumalanne, antaa veljienne joukosta nousta profeetan, joka on minun kaltaiseni. Häntä teidän tulee kuunnella. (Deut 18:15). 

Islamilaisen perimätiedon mukaan Muhammadin tulo olisi ennustettu evankeliumissa. Nimeä Ahmad 'kunnioitettu, ylistetty' pidetään profeetan toisena, Muhammadin kanssa synonyymisena nimenä (Koraani 61:6). Islamin piirissä siis ymmärretään, että Jeesus puhuessaan toisesta puolustajasta (parakletos) viittasi nimenomaan Muhammadiin eikä Pyhään Henkeen. Jotta sana parakletos saataisiin viittaamaan Muhammadiin, pitäisi tehdä lisäoletus, että teksti olisi turmeltunut, toisin sanoen, Jeesus olisi alunperin käyttänyt sanaa periklytos, joka merkitsee kunnioitettua, ylistettyä. Näin siis sanat Ahmad ja periklytos merkitsisivät samaa.

Koska sanat periklytos ja parakletos ovat foneettisesti lähellä toisiaan, kirjuri tai kääntäjä voisi epähuomiossa sekoittaa ne keskenään. Jos näin on tapahtunut, teksti olisi turmeltunut. Mahdollista olisi myös se, että kirkko olisi teologisista syistä vaihtanut Muhammadin aikoihin periklytoksen parakletokseksi. - Tähän tapaan päättelyketju islamissa etenee, mutta esim. Jaakko Hämeen-Anttila ei pidä tätä teoriaa järin vakuuttavana. Jussi Aron, Armas Salosen ja Knut Tallqvistin toimittaman Koraanin (4 p. 2001) selityksessä todetaan yhtäpitävästi: "Tämä selitys on kuitenkin täysin epätodennäköinen."

***

Edellä kuvattu ongelma ei ole erityisen mielenkiintoinen eksegeettisesti, mutta apologeettisesti sillä on merkitystä. Muutama huomio:

1. Septuaginta eli Vanhan testamentin kreikannos sekä Uuden testamentin pohjana oleva kreikkalainen teksti eivät tunne lainkaan sanaa periklytos, mutta parakletos tunnetaan kummassakin, esim. UT:ssa 15 kertaa.

2. Kaikki tuntemamme UT:n käsikirjoitukset - ennen ja jälkeen Muhammadin - käyttävät sanaa parakletos, mutta eivät periklytosta. Foneettinen samankaltaisuus ei siis ole sekoittanut kirjureita.

Esim. Codex Sinaiticus joka on peräisin noin vuodelta 350 jKr, siis reippaasti 250 vuotta ennen Muhammedin aikaa, käyttää muotoa parakletos. Joseph A. Islamin kirjoittaman artikkelin Parakletos or periklytos? sivulla 3 on kuva kyseisestä Codex Sinaiticuksen kohdasta. Muslimien väitteelle ei siis löydy tukea. Tämän linkin takaa löytyy 2 vastakkaista puheenvuoroa asiasta.

3. Parakletos esiintyy Jeesuksen jäähyväispuheessa seuraavissa kohdissa:

- Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. (Joh 14:16).
- Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä minun nimessäni lähettää, opettaa teille kaiken ja palauttaa mieleenne kaiken, mitä olen teille puhunut. (Joh 14:26).
- Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. (Joh. 15:26).
- Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois. Ellen mene, ei Puolustaja voi tulla luoksenne. Mutta mentyäni pois minä lähetän hänet luoksenne. (Joh 16:7).

Jeesus siis puhui koko ajan Pyhästä Hengestä eikä mistään ihmisestä. Pyhän Hengen vuodatus tapahtui ensimmäisenä helluntaina (Ap.t. 2:1-4), kymmenen päivää Jeesuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

***

KR 1938 ja KR 1992 kääntävät parakletoksen puolustajaksi. Sen sijaan UTN (1972) sekä raamatunkäännöskomitean ehdotus (1989) vastaavasti auttajaksi. Näin ollen, auttaja olisi muuttunut puolustajaksi kirkolliskokouksen käsittelyssä 1990-luvun alussa. Ruotsalainen Bibel 2000 kääntää sen Hjälparen eli auttaja. Englantilaisissa käännöksissä yleensä käytetään sanaa Comforter eli lohduttaja.

Lähteet:
Koraani. 2. p. Suom. Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam-Books. 2015.

Kauko Puottula 2015

Areiolaisuus ja nestoriolaisuus elävät Koraanissa

Muhammad tutustui kauppamatkoillaan juutalaisuuteen ja kristinuskoon, mutta varsin pintapuolisesti. Hän kuuli puheita ja juttuja näistä uskonnoista, mutta ei tutkinut tekstejä, koska ei osannut lukea. Kuulemansa perusteella hän muodosti niistä oman käsityksensä ja muokkasi saamiaan aineksia omaan sanomaansa sopiviksi. Tämä sitten heijastuu Koraaniin ja islamiin.

Ne areiolaiset kristityt, joiden kanssa Muhammad keskusteli, eivät uskoneet kolminaisuuteen tai siihen, että Jumalalla olisi poika. Kristinuskon valtauoma ei pitänyt areiolaisia, nestoriolaisia ja monofysiittejä lainkaan kristittyinä. Niinpä areiolaisia, nestoriolaisia ja monofysiittisiä käsityksiä voi löytää Koraanista.

Nestoriolaisuuden mukaan Kristus oli syntyään ihminen, mutta Jumala oli asettunut asumaan häneen. Riita koski siis Kristuksen inhimillisen ja jumalallisen luonnon suhdetta. Nestoriolaiset katsoivat, että vaikka Kristuksella oli yksi persoona, hänellä oli kaksi erillistä luontoa. Tässä oli sopiva kasvualusta myös gnostilaisuudelle.

Khalkedonin kirkolliskokous tuomitsi nestoriolaisuuden harhaopiksi vuonna 451. Khalkedonin 451 kaava lyhyesti ilmaistuna: Kristuksella on yksi persoona, mutta kaksi luontoa (jumalallinen ja inhimillinen), jotka ovat liittyneet toisiinsa sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta.

Nykyihmisen on vaikea ymmärtää tällaista saivartelua, mutta pelissä oli paljon. Kristuksen piti toisaalta olla kaikessa ihmisen kaltainen, jotta hän voi ymmärtää ihmisen heikkouksia, mutta toisaalta jumalallinen, jotta hänen uhrikuolemansa riittäisi sovittamaan ihmisten synnit. Toisaalta monoteismistä piti pitää kiinni, polyteismin suuntaan ei ollut varaa lipsua.

Nestoriolaisuus levisi itään, ainakin Intiaan saakka, monofysitismi aina Kiinaan asti.

* * * 

Koraani kieltää kolmiyhteisen Jumalan, kuten ilmenee seuraavista näytteistä. Koraanin sitaatit ovat Jaakko Hämeen-Anttilan Koraanin käännöksestä vuodelta 2013. (Md viittaa medinalaisiin suuriin)

Ne eivät ole uskovia, jotka sanovat: "Messias, Marian poika, on Jumala." Messiashan itse sanoi: "Israelilaiset, palvokaa Jumalaa, teidän Herraanne ja minun Herraani. Siltä, joka asettaa Jumalalle vertaisia, Jumala on kieltänyt Paratiisin, ja hän saa sijansa tulesta. Väärintekijöillä ei ole auttajaa." / Ne eivät ole uskovia, jotka sanovat: "Jumala on yksi kolmesta." On vain yksi Jumala. Elleivät uskottomat herkeä puhumasta tällaisia, tuskallinen rangaistus kohtaa heitä. (Koraani 5: 72,73 Md)

Messias, Marian poika, oli vain lähettiläs, jota ennenkin oli tullut lähettiläitä. Hänen äitinsä oli hurskas, ja he molemmat söivät ruokaa. Katso, kuinka me teemme heille merkkimme selviksi, ja katso, kuinka nurinkurisia he ovat. (Koraani 5:75 Md)

Te, joilla on Kirja, älkää liioitelko uskossanne älkääkä puhuko Jumalasta muuta kuin totta. Messias, Jeesus, Marian poika, oli Jumalan lähettiläs ja Hänen Sanansa, jonka hän antoi Marialle ja Henki hänen luotansa. Uskokaa Jumalaan ja Hänen lähettiläisiinsä älkääkä sanoko: "Heitä on kolme!" Lopettakaa, se on teille parasta. Jumala on yksi jumala. Ylistys Hänelle! Hänelläkö olisi lapsia? Hänelle kuuluu kaikki, mitä on taivaassa ja maassa. Jumala on riittävä edusmies. (Koraani 4:171 Md)

Edellä olevista viimeisin kohta on Koraanin selkein antitrinitaristinen, kolminaisuusopin vastainen jae, joka määrittelee Jeesuksen aseman islamissa. Myös seuraava sitaatti polemisoi kolminaisuusoppia vastaan: Jeesus on vain profeetta, kuten Aadamkin, ja Jumalan luoma, mutta ei hänen poikansa. Jumala loi kummatkin, mutta kummallakaan ei ollut isää. Jeesus on siis luotu olento eikä Jumalan inkarnaatio.

Jeesus on Jumalan edessä samanveroinen kuin Aadam, jonka Hän loi tomusta ja jolle Hän sanoi: "Ole", ja Aadam oli. (Koraani 3:59 Md)

* * *

Jeesuksen kuolemaa ristillä kuvataan Koraanissa doketistisin sanakääntein. Doketismi kielsi Jumalan pojan inhimillisyyden (so. hänen ihmisyytensä oli vain näennäistä ja kuolemansa ristillä harhaa). Jeesusta ei Koraanin mukaan naulittu ristillä:

He eivät uskoneet vaan puhuivat Mariasta hirveitä valheita / ja sanoivat: "Me tapoimme Messiaan, Jeesuksen, Marian pojan, Jumalan lähettilään." Mutta eivät he surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä (shubbiha lahum). Ne, jotka kiistelevät Jeesuksesta, eivät tiedä varmasti, eikä heillä ole tietoa hänestä, vaan he vain arvailevat. Eivät he tosiaan häntä tappaneet, / vaan Jumala korotti hänet luokseen. Jumala on Mahtava, Viisas. / Kaikki Kirjan ihmiset vielä uskovat Jeesukseen ennen hänen kuolemaansa, ja ylösnousemuksen päivänä Jeesus todistaa heitä vastaan. (Koraani 4:156-159 Md)

Jeesusta ei siis ristiinnaulittu. Jumala suunnitteli sen niin, että se vain näytti siltä. Koraanin mukaan juutalaiset eivät onnistuneet surmaamaan Jeesusta ristillä, vaan Jumala korotti hänet elävänä taivaaseen. Myöhempi perinne selittää tämän mm. niin, että Jumala asetti erään paholaisen Jeesuksen sijaan, ja kun juutalaiset luulivat ristiinnaulitsevansa Jeesuksen, hänen hahmossaan olikin tämä paholainen. Käsitys tunnetaan myös eräistä varhaisista kristillisistä lahkoista. Myöhemmin tätä selitystä käytettiin shiialaisissa äärilahkoissa, joista monet kiistivät johtajansa kuolleen.

Jouko Martikainen pohtii artikkelissaan vuodelta 1992 tätä kohtaa Koraanissa ja sen taustoja. Analyysissaan hän tukeutuu Günther Rissen väitöskirjaan. Muhammad panee juutalaisten suuhun epähistoriallisen väitteen, että he sanovat surmanneensa Jeesuksen:

Mutta eivät he surmanneet eivätkä ristiinnaulinneet häntä. Heistä vain näytti siltä (shubbiha lahum). (Koraani 4: 157).

Länsisyyrialaisessa kirkossa käytiin 500- ja 600-luvulla ns. afthartodokeettista oppiriitaa, jonka pani alulle Julianos Halikarnassoslainen, joka kuoli vuoden 527 jälkeen. Muhammadin kristologia on tässä kohdassa riippuvainen Julianoksen afthartodokeettisesta näkemyksestä. Länsisyyrialaisen kirkon patriarkka Johannes I Sedra (630-648) käsittelee tätä ongelmaa myöhemmin paimenkirjeissään.

Tässä oppiriidassa kyse oli siitä, oliko Kristus jo ennen ylösnousemustaan tai vasta sen jälkeen katoamaton (kr. afthartos). Julianoksen mukaan Kristus ei ollut tehnyt mitään syntiä eikä siten joutunut alistumaan synnin palkkaan eli kuolemaan. Kristus oli pukeutunut siihen ruumiiseen, joka Adamilla oli ennen syntiinlankeemusta. Niinpä Kristuksen ei ollut pakko kuolla kuten muiden ihmisten, vaan hän kuoli meidän edestämme vapaaehtoisesti.

Martikaisen mukaan Muhammad soveltaa Julianoksen kristologiaa oman vakaumuksensa mukaisesti: Jeesus, Marian poika, ei voinut kuolla juutalaisten käden kautta. Muhammad ottaa siis terävästi kantaa kristittyjen keskinäiseen väittelyyn tästä kysymyksestä. Allah ei sallisi vanhurskaan kokea sellaista vääryyttä. Näin ollen juutalaiset olivat illuusion vallassa, ikään kuin olisivat surmanneet Jeesuksen. - Muhammad käyttää Julianoksen kristologiaa ja jäsentää sen areiolaiseen peruskatsomukseensa.

Hämeen-Anttilan mukaan jakeen (4:159) merkitys on hieman ongelmallinen alkukielen pronominien epäselvien viittaussuhteiden takia, mutta ilmeisesti teksti on luettava niin, ettei Jeesus kuollut vaan nousi taivaaseen. Myöhemmän islamilaisen apokalyptiikan mukaan Jeesus palaa maan päälle lopun aikoina, surmaa Antikristuksen ja hallitsee joitakin vuosia, joiden jälkeen kuolee ja herää henkiin ylösnousemuksen päivänä.

Jumala sanoi: ”Jeesus, Minä otan sinut ja korotan sinut luokseni, puhdistan sinut uskottomista ja asetan seuraajasi ylösnousemuksen päivään asti uskottomien yläpuolelle. Sitten teidän on palattava Minun luokseni, ja Minä tuomitsen teidän kiistanne. (Koraani 3:55 Md)

Tämän mukaan Jeesus ei kuollut ristillä, vaan hänet otettiin elävänä taivaaseen, josta hän aikojen lopussa palaa maan päälle.

Nestoriolaisuus on 1900-luvulla lähentynyt roomalaiskatolista ja ortodoksista kirkkoa. Liekö aika parantanut haavat vai onko tapahtunut jotain muutakin.

* * *

Lähteet:
Koraani. Suom. Jaakko Hämeen-Anttila. Helsinki: Basam-Books. 2013.

Martikainen, Jouko, Lähi-idän kristillinen perinne ja islamin synty. - Kyyhkynen, Marjatta (toim.) Ajankohtainen islam. Helsinki: Kirjapaja. 1992. s. 89-91

Kauko Puottula 2015

Ratsastaako Jumala pilvellä?

Aikaisemmin oli puhetta siitä, että tekstilöydöt saattavat vaikuttaa käännösratkaisuihin. Eräs Qumranista löydetty teksti "pakotti" raamatunkääntäjät noudattamaan Septuagintan lukutapaa ja poikkeamaan masoreettisen tekstin lukutavasta. Kullakin kansalla oma jumala.

Mieleeni nousi toinenkin hieman samantapainen juttu, tosin merkitykseltään vähäisempi. Kyseessä on Psalmi 68:5 (tai 68:4):

Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä. Ps 68:5 KR 1938.

Laulakaa Jumalalle, soittakaa hänen nimensä kunniaksi, ylistäkää häntä, joka kiitää pilvivaunuillaan. Herra on hänen nimensä, iloitkaa hänen edessään! Ps 68:5 KR 1992.

Edellisessä Jumala kiitää yli arojen, jälkimmäisessä Jumala kiitää pilvivaunuillaan. Selitys menee tähän tapaan. Kyseinen heprean sana bā‘ărāḇōwṯ esiintyy VT:ssa vain tässä yhdessä kohdassa. Niinpä sen merkityksestä kääntäjillä ja tutkijoilla ei ollut selvää käsitystä ennen Ugaritin (nykyään Ras Shamra) tekstilöytöjä. Vasta näissä teksteissä tämä sana esiintyi selvässä kontekstissa. Kun sana esiintyy jossain tasan yksi kertaa, sen merkitys jää arvailujen varaan. Sen vuoksi sanalle pitäisi löytää useampia esiintymiä ennen kuin sen merkitys avautuu.

Ugaritin tekstilöytöjen mukaan Jumala siis ratsastaa pilvellä. Ps 68:5 voidaan lukea samalla tavoin, vrt Ps 18:11, mutta voidaan kääntää myös kiitää arolla.

Kauko Puottula

"Joka vetensä seinään heittää"

Viikolla 42 poikkesi kaksi jehovantodistajaa, jotka olivat entuudestaan tuttuja. Keskustelussa tuli esille monia asioita, mm. David, Nabal, Abigail sekä heidän keskinäinen sanailunsa. Kun Nabal ei suostunut Davidin asettamiin vaatimuksiin, David uhkasi hävittää Nabalin väestä kaikki, jotka vetensä seinään heittävät eli kaikki miespuoliset.

Ensin luulin, että tuo omituinen sanonta löytyy vain jehovantodistajien omasta käännöksestä. Tarkistin kuitenkin asian. KR 1992 tosiaan kääntää Davidin uhkailun tähän tapaan:

Mutta kohdatkoon Jumalan viha minua nyt ja aina, jos jätän huomisaamuksi henkiin hänen [Nabalin] väestään yhdenkään, joka vetensä seinään heittää! (1 Sam 25:22)
Mutta niin totta kuin hän [Jumala] elää, ellet olisi tullut [Abigail] näin kiireesti minua vastaan, ei Nabalilla olisi ollut aamunkoitteessa jäljellä ainoatakaan, joka vetensä seinään heittää!" (1 Sam 25:34)

Myös Vanha Piplia 1776 puhuu myös veden heittämisestä seinään, mutta KR 1938 puhuu yksinkertaisesti ja kaunistellen vain miespuolisista jälkeläisistä. Koska KR 1938 ei heitä vettä seinään, mutta KR 1992 heittää parissa kohdassa, herää kysymys siitä, miten Vanhan Piplian 1776 käyttämä sanonta on löytynyt uudelleen. Olisiko 1800-luvun kaunokirjallisuudella ollut tähän vaikutusta? Urbaani sanakirjakin näyttää tuntevan sanonnan.

* * *

Katsotaanpa sanontaa hieman tarkemmin. Sanat asettuvat hyvin epäsuomalaiseen
järjestykseen:

joka ---- vetensä ---- seinään ---- heittää
subjekti - objekti - predikatiivi - predikaatti

Normaalissa kielenkäytössä tuo sanomus pitäisi ilmaista "joka heittää vetensä seinään". Eli predikaatti välittömästi subjektin jälkeen eikä virkkeen loppuun. Liekö saksankieli vaikuttanut sanomuksen syntyyn?

* * *

King James Version ja Douay-Rheims Catholic Bible – kummatkin 400 vuotta vanhoja – käyttävät ilmaisua "that pisseth against the wall". Heprealaisessa tekstissä käytetään tässä kohdin sanaa maštīn, jonka kantasana on šathan 'pissata, virtsata'. Näitä kohtia löytyi Vanhasta testamentista kaikkiaan 6 – siis edellisten lisäksi 4 muuta. Vanha Piplia 1776 näyttää seuraavan KJV:n (sekä Douay-Rheimsin) lukutapaa näissä kuudessa kohdassa, mutta KR 1938 poikkeaa selvästi tästä linjasta. Näin ollen myös alla olevissa kohdissa, joissa viitataan miespuolisiin jälkeläisiin, vettä heitetään seinään:

Minä hävitän Israelista Jerobeamin miespuoliset jälkeläiset, niin suuret kuin pienetkin. (1 Kun 14:10).
Hän [Simri] ei jättänyt eloon ainoatakaan Baesan miespuolista jälkeläistä ja surmasi myös hänen muut sukulaisensa ja kaikki, jotka häntä kannattivat. (1 Kun 16:11).
[Elia sanoo Ahabille]: Minä lakaisen sinut pois ja hävitän Israelista miespuoliset jälkeläisesi, niin suuret kuin pienetkin. (1 Kun 21:21).
Koko Ahabin suku on tuhoutuva, minä hävitän Israelista kaikki Ahabin miespuoliset jälkeläiset, niin suuret kuin pienetkin. (2 Kun 9:8).

* * *

Sanonta on herättänyt monenmoista pohdiskelua Raamatun lukijoiden keskuudessa. Tässä on yksi ja tässä toinen.

Mielestäni professori Claude Mariottini tarjoaa tyydyttävän ja uskottavan selityksen tuolle kummalliselle ilmaisulle (osa 1, osa 2).

Sanonnalla ilmeisesti on jokin viittaus koiriin. Koska sanonnalla kuvataan miehiä halventavasti, käännöksiä on jouduttu kaunistelemaan ja sievistelemään. Halventava sanonta sisältää ajatuksen, että joitakin ihmisiä voidaan verrata koiriin, jotka virtsaavat päin seiniä.

Kun ihminen on vihainen, kielenkäyttö muuttuu helposti rivoksi. Näissä kuudessa tapauksessa ihmiset ovat vihaisia ja uhataan jopa toista ihmistä sukupuuttoon kuolemisella.

Koira liittyy tavalla tai toisella kaikkiin em. kuuteen kohtaan, joissa puhutaan vedenheittämisestä. Nabalin käyttäytymistä verrataan koiraan. Nabal, joka polveutui Kalebista, oli houkka. Kaleb merkitsee hepreassa koiraa.

Koira esiintyy myös Jerobeamia vastaan suunnatussa tuomiossa. (1 Kun 14:10-11). Koira esiintyy myös tuomiossa, joka koskee Bashaa (1 Kun 16:4; 16:11) sekä Ahabin huonetta (1 Kun 21:21; 21:24; 2 Kun 9:8; 9:10; 9:36).

Claude Mariottini päättelee, että sanomuksen takana ovat israelilaisten tuntemukset koiria kohtaan. Koirat olivat epäpuhtaita, koska ne söivät epäpuhtaiden eläinten lihaa. "Olkaa minun pyhä kansani, älkää syökö pedon raateleman eläimen lihaa, vaan heittäkää se koirille." (Ex 22:30)

Nimittämällä jotakuta koiraksi pyrittiin häpäisemään tätä tai loukkaamaan, esim.

Abisai, Serujan poika, sanoi kuninkaalle: "Miten tuo koiranraato saa kirota herraani ja kuningastani? Minä menen ja lyön häneltä pään poikki." (2 Sam 16:9).
Älä tuo portonpalkkaa äläkä koiranpalkkaa Herran, sinun Jumalasi, huoneeseen lupauksen suoritukseksi, sillä molemmat ovat kauhistus Herralle, sinun Jumalallesi. (Deut 23:19 KR 1938)

Koiranpalkalla viitataan miesprostituoidun palkkaan.

Kun ihmisen käyttäytymistä rinnastetaan koirien käyttäytymiseen, se on äärimmäisen loukkaavaa. Esim. "Kuin koira, joka palaa oksennukselleen, on tyhmä, joka toistaa tyhmyyksiään" (Snl 26:11).

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1978

Astrologiaa ja alkemiaa

Turussa vietettiin juhannuksen jälkeisellä viikolla Keskiaikaisia markkinoita. Vuosien mittaan markkinat levittäytyvät yhä laajemmalle alueelle. Eli jatkuvuus pitäisi olla turvattua.

Oma mielenkiintoni näillä markkinoilla on yleensä liittynyt keskiaikaa käsitteleviin luentoihin, joita joukko Turun yliopistossa toimivia tutkijoita on pitänyt. Keskiaika on kuitenkin enemmän tai vähemmän maagisine menoineen meistä jo niin kaukana, että 2000-lukua elävän ihmisen on vaikea saada siitä kunnon otetta. - Tosin jotkut pääsevät näytelmällisin keinoin sisälle keskiaikaan.

Luentojen järjestäjät ovat tajunneet sen, että on joukko kestoaiheita, jotka ovat ihmisiä kiinnostaneet aina ja kaikkialla. Tällaisia teemoja löytyy mm. keltaisen lehdistön lööpeistä. Niinpä parisen vuotta sitten näillä markkinoilla pohdittiin pappien, munkkien ja nunnien syrjähyppyjä ja sitä minkälaisen organisaation paavi ja hänen virastonsa oli kehittänyt näiden ongelmien käsittelemiseksi. Muistivat ottaa mukaan myös homosynnit!

Tällä kerralla yleisteema oli Taudit, terveys ja lääkintä vanhoina aikoina. Niinpä astrologia ja alkemia nousivat vahvasti esille. Syystä tai toisesta englantilaisen filologian parissa tutkitaan sellaisia tekstejä, joissa astrologia ja alkemia ovat vahvasti esillä.

Astrologia ja alkemia kuuluivat yliopistojen opetussuunnitelmiin keskiajalla. Empiirinen tutkimus otti horjuvia ensiaskeliaan alkemistien puuhastelujen myötä. Päällisin puolin luulen tuntevani noiden oppien keskeiset ajatukset, mutta uutta oli se, että eläinradan merkeistä oinas edusti ihmisen päätä sekä kalat ihmisen jalkoja. Muut eläinradan merkit asettuivat näiden väliin. Sana cancer synnytti jonkun verran pohdintaa yleisön keskuudessa. Cancer edustaa eläinradan merkeissä rapua, mutta cancer merkitsee myös syöpää. Sanan kaksoismerkitys herätti jonkin verran pohdintaa. Ihmisruumiissa cancer asettuu jonnekin rintojen vaiheille.

Astrologia sopi moneen. Sen avulla tehtiin sääennusteita ja tutkittiin ihmisen sairauksia. Keskiajalla vallitsi sellainen käsitys, että kaikki tarvittava tieto löytyy jo olemassa olevista kirjoista, lähinnä Aristoteleelta ja Raamatusta. Kulloinkin tarvittava tieto on vain haettava niistä esille. Kun ihminen sairasteli ja meni lääkärille, tämä laati syntymäkartan potilaasta. Syntymäkartat ilmeisesti kiinnostavat filologeja sen vuoksi, että niistä voi saada selville ihmisen syntymäajan ja ehkä muutakin merkityksellistä hänen elämästään.

Luennoilla kävi myös selville, että Mikael Agricolan Rukouskirja sisältää astrologisia aineksia. Jälkeenpäin etsin käsiini Simo Heinisen opuksen "Mikael Agricola: Elämä ja teokset", jonka Edita on julkaissut 2007. Heininen toteaa siinä, että Rukouskirjan:

Kalenteriosasto sisältää mitä moninaisinta tietoa: ajanlaskua, astronomiaa ja astrologiaa, lääketiedettä, anatomiaa, fysiologiaa ja psykologiaa, eläintiedettä, meteorologiaa, historiaa ja teologiaa. Agricola... näyttää löytävän tien aiheesta toiseen ... vapaan assosiaation avulla. Niinpä hän siirtyy ihmisen anatomiasta sääennustuksiin ja näistä suonenisku- ja kuppausohjeisiin, kertoo sitten edullisista metsästysajoista, palaa sääennustuksiin, mutta siirtyy sitten teologisten kysymysten kautta ajanlaskuun. (Heininen 2007, 197)

Keskiajan lopulla astrologia oli jaettu kahteen osaan: luonnolliseen (astrologia naturalis) ja ennustavaan (astrologia divinatrix). Edellinen luettiin - - tieteeksi tieteiden joukkoon. Sen harjoittajat rajoittuivat tekemään sääennustuksia, tulkitsemaan luonnonilmiöitä, laatimaan kalentereita ja antamaan lääkehoidollisia ohjeita. Ennustava astrologia oli epäilyttävämpää; se keskittyi horoskooppien laatimiseen. Luther pilkkasi sitä, joskus karkeasti. (Heininen 2007, 199).

Ennustava astrologia elää nykyään lähinnä vain hömppälehdissä. Luonnollinen astrologia lienee hävinnyt lähes tyystin markkinoilta.

Melanchthon, Lutherin työtoveri, luotti horoskooppeihin, kun taas Luther pilkkasi ennustavaa astrologiaa.

* * * 

Keskiajalla raivosi myös ruttoa vuosina 1348 - 1351. Rutto vei Euroopan väestöstä kolmannen osan. Eikä mitään ollut tehtävissä. Jonkinlainen taju muutaman viikon itämisajasta oli, mutta siitä ei tiedetty juuri muuta. Kaupungeissa se raivosi pahimmin, maaseudulla päästiin helpommalla.

Ruttoepidemiat olivat omiaan voimistamaan maagista ajattelua. Konstantinopolissa rutto surmasi lähes kaikki asukkaat vuonna 542. Turkuunkin se tuli laivojen mukana mereltä vuonna 1657. Luennoitsija muistutti, että hautausmailla, jonne ruttoon kuolleita on haudattu, on vielä kyseisiä pöpöjä elossa. Niinpä ruttoa sietää yhä varoa!

* * *

Alkemian avulla on pyritty tekemään halvemmista aineksista kultaa (ja rikastumaan). Sampo-myyttikin on ehkä jotain sukua alkemialle. Entä runsauden sarvi? Eikä pidä unohtaa elämän eliksiirin ja kuolemattomuuden etsintää. Eräs yleisöltä saatu kysymys kuului: onko Turussa harrastettu alkemiaa? Kun luennoitsija ei tiennyt, pääsin loistamaan tiedoillani. Z. Topelius nimittäin kertoo Välskärin kertomuksissa, että Turun kuninkaallisen akatemian loppuaikoina Martti Weiss (alkemisti ja salatieteilijä) puuhasteli näiden asioiden kanssa Uudenmaan tullin tienoilla, Turussa. - No, Välskärin kertomukset tosin on vain historiallinen romaani.

Eikö kirkon jakamissa sakramenteissakin ole aimo annos alkemiaa mukana?  Miten esim. ehtoollisaineet voivat muuttua papin lausumien asetussanojen vaikutuksesta? Roomalaiskatolisessa kirkossa asia muotoillaan tähän tapaan: ehtoollisaineet, siis niiden substanssi, muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, mutta niiden aksidenssi, ilmenemismuoto ei muutu miksikään. - Alkemiassa pitäisi niin substanssin kuin aksidenssinkin muuttua.

Joidenkin tiedemiesten nimet saattavat tässä yhteydessä herättää ristiriitaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Toisaalta Sir Isaac Newtonin ansiot mm. painovoimalain keksimisessä ovat kiistattomia, mutta toisaalta hän puuhasteli alkemian parissa ihan loppuun asti. Joskus on puhuttu, että altistuminen elohopeahöyryille olisi nopeuttanut hänen kuolemaansa. - Mutta olennaista tässä on kuitenkin kokeellinen metodi eli se miten yritysten ja erehdysten kautta päästään oikeaan lopputulokseen. Kokeellinen metodi siis syntyi alkemististen puuhastelujen sivutuotteena.

 * * *

Kari Suomalainen, tuo tunnettu pilapiirtäjä, tarttui kerran tähän aiheeseen. Entisaikojen velho, salatieteilijä hämmenteli keitostaan, jossa kai oli 7 yrttiä, sammakonkoipia ym. tykötarpeita. Velho katsoi suoraan lukijaa kohti vihaisena: "Mitä te siinä minun touhuilleni nauratte? Onhan teillä ne omat hörhönne, ne psykoloogit!"

Nykykatsannossa monet keskiaikaiset puuhastelut epäilemättä näyttävät hoopoilta. Arvelisin, että sama pätee myös meidän touhuihimme, kun niitä arvioidaan 500 - 1000 vuoden kuluttua.

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1914