perjantai 28. marraskuuta 2014

Sijaiskaste ja ylösnousemus


Toinen Makkabilaiskirja pitää sisällään teologisesti mielenkiintoisen kohdan, johon paavin lähettiläs Johann Eck viittasi Leipzigissa 1519 väitellessään Martti Lutherin kanssa. Käsiteltävänä aiheena sillä kertaa oli oppi kiirastulesta. Luther torjui kiirastulen viittaamalla siihen, etteivät Makkabilaiskirjat kuulu heprealaiseen kaanoniin.

Makkabilaissotien aikana eräässä tilanteessa juutalaiset sotilaat uhrasivat syntiuhrin kaatuneitten toveriensa puolesta.Näin sotilaat katsoivat kaatuneiden tulleen sijaisuhrin perusteella puhdistetuiksi.
"Sitten Juudas [Makkabilainen] pani toimeen kaikkia miehiä koskevan rahankeräyksen ja lähetti rahat, noin 2000 hopeadrakmaa, Jerusalemiin syntiuhrin toimittamista varten. Siinä hän teki hyvin ja viisaasti. Näin toimiessaan hän ajatteli ylösnousemusta - olisihan ollut turhaa ja typerää rukoilla kuolleiden puolesta, jos hän ei olisi uskonut kaatuneiden nousevan kuolleista. Hänellä oli myös mielessään se ihana palkinto, joka odottaa uskossa pois nukkuvia. Miten pyhästi ja hurskaasti hän ajattelikaan! Hän halusi, että kuolleet pääsisivät vapaiksi synnistään, ja siksi hän toimitutti sovitusuhrin." (2 Makk 12:43-45; Kirkolliskokouksen 2007 hyväksymä suomennos; kursivointi K.P:n)

Ilmeisesti samaan toimintamalliin perustuu eräiden korinttilaisten suorittama sijaiskaste kuolleiden läheistensä puolesta. Paavali viittaa tähän käytäntöön, kun hän perustelee ylösnousemusta:
"Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Ellei kuolleita lainkaan herätetä, miksi he kastattavat itsensä näiden puolesta?" (1 Kor 15:29; kursivointi K.P:n). 
Paavali ei näytä moittivan heitä moisesta menettelystä. Paavali näyttää rakentavan opetuksensa osittain tällaisen toiminnan varaan. Mutta kaste näyttää saaneen liian korostetun aseman. Lars Aejmelaeus kirjoittaakin:
Kasteen teologinen painoarvo näyttää edelleen nopeasti lisääntyneen eri puolilla nuorta kristikuntaa. Myös ylilyöntejä kasteen merkityksen ymmärtämisessä tapahtui. Tällaiseen viittaa mm. Paavali kirjoittaessaan korinttilaisille: [Lainattu 1 Kor 1:11-15]. Korintin seurakunnan jakautumisessa erilaisiin ryhmittymiin lienee osittain vaikuttanut kunkin kastetun väärä sitoutuminen siihen henkilöön, joka oli hänet kastanut. Harhautuneen painotuksen taustalla voi olla mysteeriuskonnoista peräisin oleva näkemys, jonka mukaisesti salamenoihin vihkijän ja vihittävän välille uskottiin muodostuneen erityisen läheinen suhde. Salamenoihin johdattaja (mystagogi) oli erityinen auktoriteetti myös jatkossa vihityn (mystin) uskonnollisessa toiminnassa. Kristillisen kasteen toimittajaa ei saanut nostaa vastaavaan asemaan, vaan pääasia oli ainoastaan kasteessa saatu yhteys Kristukseen. Siitä, että korinttolaiset antoivat kasteelle suuren merkityksen ja myös liioittelivat sen asemaa Jumalan pelastussuunnitelmassa, todistaa myös Paavalin maininta, jonka mukaan he antoivat jopa kastaa itsensä kuolleiden puolesta (1 Kor 15:29). (Aejmelaeus 2007, s. 264,265).
Korintissa siis koettiin kasteen pelastava vaikutus niin todelliseksi, että sen katsottiin auttavan jopa kuolleita omaisia. Paavali perustelee ylösnousemusta varsin yllättävällä tavalla. Korintissa tämän tapainen toiminta näyttää olleen tuttua, mutta ilmeisesti ei muualla.

Meidän aikamme eivät edes korkeakirkolliset perustele kasteen sakramentin avulla ruumiin ylösnousemusta. Yleensä tämän tekstin yli hypätään ja ajatellaan, ettei sillä ole erityistä merkitystä mitä veden kanssa tehdään. Paavali viittaa siihenkin, että on kastanut korinttilaisista vain muutamia, kun hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä (1 Kor 1:14-17). Mutta toisenlaisiakin päätelmiä Paavalin tekstistä voidaan siis vetää.

Raamatunselittäjät ovat kommenteissaan varsin yksimielisiä. Jukka Thurén kommentoi tätä kohtaa (1 Kor 15:29) näin:
Mitä varten sitten jotkut antavat kastaa itsensä kuolleiden puolesta? Selitysyrityksiä on paljon. Jotkut kirkkoisät tulkitsivat väkinäisesti: "muutoin kuolleeksi jäävien ruumiittenne hyväksi". Mm. Melankhthon käsitti hyper+gen. merkitsevän (suvun vainajien hautojen) 'päällä', mutta se ei ole Paavalin ajan kreikkaa. Epifanios ja Calvin ajattelivat niitä, jotka kastettiin vasta kuolinvuoteella, mutta eihän lause sitäkään merkitse. Kerettiläiset Kerinthos ja Markion ymmärsivät ilmauksen oikein: he kuuluvat kastaneen eläviä ihmisiä kuolleiden sukulaisten sijaisina, niin kuin temppelipapit toimittivat uhreja vainajien hyväksi ja mystagogit pesuja vainajien puhdistamiseksi. Ehkäpä kokonaista perhettä kastettaessa esim. isä otti kasteen myös kuolleen lapsensa nimissä, jotta perhe saisi ikuisuudessa olla koossa.
Ei Paavali sitä tapaa suosittele muttei viitsi moittiakaan, vaan vetoaa sen noudattajien johdonmukaisuuteen. Sielua ei voi kastaa, ainoastaan ruumiin voi. Se, että elävä kastetaan kuolleen sijaisena, saattaa olla väärä sovellus, mutta perusnäkemys on oikea. Purevin tämä kysymys on, jos yhdet ja samat progressiiviset seurakuntalaiset torjuvat ruumiin ylösnousemuksen mutta kannattavat sijaiskastetta. Jos kerran joku uskoo, että sijaiskaste auttaa maatunutta vainajaa, kuinka hän ei usko ruumiin ylösnousemukseen? (Thurén 2008, s. 202; kursivointi K.P:n).
Aimo Nikolainen:
Paavali esittää vielä eräitä seurakunnan omasta elämänpiiristä nousevia perusteluja kuolleitten ylösnousemiselle. Korintin seurakunnassa olivat jotkut antaneet kastaa itsensä kuolleiden puolesta. Paavali ei ota kantaa tällaisen kasteen oikeellisuuteen mutta huomauttaa, että sekin edellyttää ylösnousemususkoa. Maagisen kastekäsityksen välttämiseksi, on arveltu, ettei Paavali puhuisikaan mistään sijaiskasteesta, vaan kastamattomien "pakanoiden" kasteelle menemisestä ja kristinuskoon kääntymisestä siinä tarkoituksessa, että he vielä saisivat tavata Kristukseen uskovina kuolleet rakkaat omaisensa. Tämä kaunis selitys edellyttää sekin uskoa ylösnousemukseen, mutta ei ole saanut yleisempää kannatusta. (Nikolainen 1986, 131; kursivointi K.P:n).
Uusi testamentti lyhyesti selitettynä:
Paavali ei ota kantaa näiden korinttilaisten menettelyyn, hän vain vetoaa heidän johdonmukaisuuteensa. Emme tunne tarkemmin kasteen tarkoitusta. (Thurèn 1992; kursivointi K.P:n).
Thoralf Gilbrant:
Tässä keskeytetään lopun aikaan kuuluva näky ja huomautetaan, että ylösnousemuksen kiistäminen oli jyrkässä ristiriidassa korinttolaisten harjoittaman käytännön kanssa, joka edellytti uskoa ylösnousemukseen. Paavali ei sano hyväksyvänsä tällaista tapaa, hän vain osoittaa, että näin menettelevien ainakin oli uskottava ylösnousemukseen.
Kreikkalaiset uskoivat, että kuolleiden sieluille oli hyötyä siitä kunniasta, jota ruumiille osoitettiin hautajaisissa. Todennäköisesti tällainen käytäntö oli tunkeutunut seurakuntaankin, jossa se ilmeni niin, että jotkut kastattivat itsensä kuolleiden puolesta. (Novum 3. 839; kursivointi K.P:n).
Paavali ottaa tässä kasteen puheeksi viittaamalla niihin, jotka "kastattavat itsensä kuolleitten puolesta". Hän ajattelee tässä joko jonkinlaista sijaiskastetta edesmenneiden puolesta, jota muutamat ovat harjoittaneet, tai todennäköisemmin niitä, jotka kastattavat itsensä päästäkseen uudelleen yhteyteen edesmenneiden kristittyjen ystäviensä kanssa. Kummassakin tapauksessa kaste jää merkityksettömäksi - sijaiskaste ei voi hyödyttää kuolleita, jos kuolleita ei herätetä, eikä ole mitään mahdollisuutta kohdata kristittyjä ystäviä ylösnousemuksessa, ellei ylösnousemusta kerran ole. Krysostomos kieltää sijaiskasteen kuolleiden puolesta harhaoppina ja selittää tämän kohdan muuten viittaamalla kastetunnustuksen selitykseen: "Minä uskon kuolleitten ylösnousemukseen. Ja tämän uskon perusteella meidät kastetaan." Kasteeseen vetoamalla Paavali haluaa vahvistaa, että seurakunta on yleisesti omaksunut uskon kuolleitten ylösnousemukseen. (Novum 3, 837; kursivointi K.P:n).
Bibel 2000:
I fornkyrkan förekom på sina håll ställföreträdande dop, avsedda att rädda avlidna släktingar som inte hunnit omvända sig till kristendomen. Tydligen har denna sed praktiserats i Korinth. (Bibel 2000)
Aejmelaeus:
Kasteessa ihminen nousi kuolleista yhdessä Kristuksen kanssa, mutta sen merkitys saatettiin helposti ymmärtää väärin. Kasteopetuksesta tehtyyn väärään johtopäätökseen perustunee esim. se harhaoppi, jossa myöhemmin väitettiin, että uskovien ylösnousemus olisi jo tapahtunut (2 Tim 2:18) . (Aejmelaeus 2007, s 266)

Lähteet:
Aejmelaeus, Lars. Kristinuskon synty: Johdatus Uuden testamentin taustaan ja sanomaan. Helsinki: Kirjapaja. 2007

Gilbrant, Thoralf...et al , Novum: Uusi testamentti selityksin, osa 3. Vantaa: Raamatun tietokirja. 1982

Nikolainen, Aimo, Paavalin Korinttilaiskirjeet. - Avaa Uusi testamenttisi, osa 7. Helsinki: Kirjapaja. 1986.

Thurén, Jukka, Korinttilaiskirjeet, Tessalonikalaiskirjeet ja Paimenkirjeet. Helsinki: Arkki. 2008

Koskenniemi-Thurén, toim., Uusi testamentti lyhyesti selitettynä. Helsinki: SLEY-kirjat. 1992.

Kauko Puottula - Blogimetsä, item 1412

tiistai 25. marraskuuta 2014

Gog, Magog ja Messias

Ylen sivuilla oli huhtikuun alussa 2014 tämmöinen uutinen:
Krimin kriisi on herättänyt messiaanista kuumetta ortodoksijuutalaisten keskuudessa.
Arvostettu israelilainen rabbi Moshe Shternbuch on ilmoittanut seuraajilleen salaisuuden, joka on hänen mukaansa periytynyt eräältä juutalaisen maailman tunnetuimmalta oppineelta, Vilna Gaonilta. Tämä 1700-luvun lopulla kuollut rabbi on Shternbuchin mukaan välittänyt ennen kuolemaansa eteenpäin tiedon, joka koskee Venäjää ja Krimiä.
- Kun kuulette, että Venäjän joukot valtaavat Krimin, tietäkäätte, että messiaaninen aika on alkanut ja hänen askeleensa alkavat kuulua. Sitten kun kuulette, että Venäjän joukot ovat saavuttaneet Konstantinopolin, teidän on syytä laittaa yllenne sapattivaatteet, koska se tarkoittaa, että Messias tulee millä hetkellä hyvänsä, kuuluu ennustus Shternbuchin mukaan.
Haredijuutalaisten julkaisussa kerrottu uutinen herätti viikonloppuna kiinnostusta Israelissa. Aihetta käsiteltiin muun muassa Haaretz-lehdessä.
Blogikirjoittaja Chemi Shalevin mukaan Ukrainan tapahtumat ovat saaneet aikaan kuhinaa apokalypsia, eli lopun aikoja odottavien keskuudessa.
Yle viittasi uutisessaan mm. Haaretzissa julkaistuun juttuun:

Putin=Gog, Crimea=Magog, the apocalypse is here and the Messiah is coming 

Valitettavasti Haaretzin jutusta ei paljoa aukene ilman lukuoikeuksia. (18.4.2014)

***
Tämäntapaista pohdiskelua on esiintynyt myös Suomessa. Turun piispa Juhana Gezelius nuorempi pohdiskeli 1700-luvun alussa mitähän Hesekiel mahtaa tarkoittaa kirjoittaessaan:
Ihmislapsi, käännä kasvosi kohti Googia Maagogin maassa, Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinasta, ja ennusta häntä vastaan (Hes 38:2, Kirkkoraamattu 1938). 
Gezelius toteaa sen johdosta:
"Mesech och Thubal/ äro ock Tartare/ och thet folck ther baakom/ som man Scyther kallar: oansedt Mesech lyder såsom kommo the Muscowiter af them, thet är the ryssar." (Gezelius-Bibeln)
Gezeliuksen mukaan siis Goog Mesekin ja Tuubalin ruhtinaana tarkoittaisi Venäjää. On sitä osattu siis täälläkin.

***
Eräästä jäämistöstä löysin lehtikirjoituksen, joka käsittelee Gogin sotaa. Se on julkaistu huhtikuussa 1940, siis pian talvisodan päättymisen ja Moskovan rauhansopimuksen jälkeen. Skannasin sen ja luin OCR-ohjelmalla. Tämän vuoksi siinä esiintyy vanhanaikaisia lainausmerkkejä. Mielenkiintoista tässä on se, että Suur-Suomea rakennettiin myös Raamatun profetioiden avulla.  (18.4.2014)


***
Apokalyptinen ajattelu herää. Leo Meller ilmoittaa Turun Sanomissa puhuvansa Googin sodasta Turussa.  Tämä ilmoitus ei ollut kirkollisten ilmoitusten joukossa, vaan sivulla 4, jossa yleensä ovat myös kuolinilmoitukset. Onhan tämäkin yksi ajan merkki!

Ajatukset Googin sodasta viriävät yleensä sotien melskeissä. Rauhan aikana ne eivät yleensä ajatukseen astu. Meller edustaa eräänlaista gnostilaisuutta. Hän jakaa kokouksissaan kulissien takaista "salattua tietoa". Se ei kuitenkaan ole sitä gnostilaisuutta, jota esiintyi ensimmäisinä kristillisinä vuoisatoina. (26.4.2014)

***
Alma Median gallupissa selvitettiin hiljattain kansalaisten suhtautumista Natoon. Kristillisdemokraatit yllättivät Nato-myönteisyydellään. Asiasta kertoo mm. Ristin voitto no 18 sekä Seurakuntalainen.fi.otsikolla: Venäjä-profetiat lisäävät kristittyjen Nato-myönteisyyttä?

KD:n kannattajista peräti 51% kannatti Suomen hakeutumista Naton jäseneksi. Heidän keskuudessaan Nato-jäsenyyden vastustajia oli myös vähiten eli 19%. Kokoomuksessa vastaavat luvut olivat 37% puolesta ja 54% vastaan. Kaikista vastaajista Natoa kannatti vain 18%.

Gallup-tulos on siis varsin yllättävä, varsinkin kun KD ei ole puolueena liputtanut Naton puolesta. Eräs selitys tähän saattaa olla pelko Kremliä kohtaan ja se, että ihmiset ovat kaivaneet vanhat profetiat esille. Ilmeisesti KD:n kannattajien keskuudessa suhtaudutaan keskimääräistä myönteisemmin Yhdysvaltoihin. Mutta gallupista voi lukea myös sen, että KD:n kannattajien keskuudessa arvot ovat koventuneet.

RV pyysi muutamilta helluntailaisten ja Kansanlähetyksen mielipidevaikuttajilta kommentteja yllättävään tulokseen. Leo Meller ei ollut heidän joukossaan. Kukaan heistä ei ilmoittanut liputtavansa Naton puolesta. (3.5.2014)

Kauko Puottula - Visioita 18.4.2014

perjantai 21. marraskuuta 2014

Epärehellinen taloudenhoitaja


Katsomuksia -palstalla keskusteltiiin helmikuussa 2013 mm. epäkristillisesta etiikasta ja sen hyödyistä. Yrittäessäni muodostaa itselleni käsitystä siitä minkälaista tiedostava ja terve itsekkyys voisi olla mieleen nousi Jeesuksen vertaus epärehellisestä taloudenhoitajasta:

"Jeesus puhui sitten opetuslapsilleen: "Oli rikas mies, jolla oli taloudenhoitaja. Hänelle kanneltiin, että taloudenhoitaja tuhlasi hänen omaisuuttaan. Hän kutsui tämän luokseen ja sanoi: 'Mitä minä sinusta kuulen! Tee tili toimistasi, minun talouttani sinä et enää hoida.' Mies mietti: 'Mitä minä nyt teen? Isäntä panee minut pois taloudenhoitajan toimesta. Kaivaa en jaksa, kerjätä en kehtaa. -- Nytpä tiedän! Järjestän niin, että toiset ottavat minut taloonsa, kun joudun lähtemään työpaikastani.' Hän kutsui isäntänsä velalliset vuoron perään luokseen. 'Paljonko olet velkaa isännälleni?' hän kysyi ensimmäiseltä. '100 astiaa öljyä', tämä vastasi. Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, istu ja merkitse äkkiä 50.' Sitten hän kysyi toiselta: 'Entä sinä, paljonko sinä olet velkaa?' Tämä vastasi: '100 tynnyriä vehnää.' Taloudenhoitaja sanoi: 'Tässä on velkakirjasi, merkitse 80.'" Ja Herra kehui epärehellisen taloudenhoitajan viisautta. Hän sanoi: "Tämän maailman lapset menettelevät toisiaan kohtaan viisaammin kuin valon lapset. Minä sanonkin teille: hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole. (Luuk 16:1-9)
Tämä taitaa olla kaikkein vaikeimpia saarnatekstejä. Ei kai se tiedostava ja terve itsekkyys kuitenkaan ole tällaista? Jukka Thurénilta löytyy mielenkiintoinen kommentti jakeeseen 8:

"Eikö tilanhoitaja ota huomioon mahdollisuutta, että isäntä vaatii hänet tilille väärennöksistä? - Ehkäpä hän ei tehnyt uutta vahinkoa isännälle vaan hoiti omia asioitaan, minkä voi. Tilanhoitaja ehkä sai korvauksen työstään samaan tapaan kuin ylipublikaani: tietty summa oli luovutettava omistajalle, mutta itselleen pehtori otti provision. Jos niin ajatellaan, mies ei riistänyt mitään isännältä vaan luopui provisiosta, jota perimässä hän ei olisikaan itse vaan hänen seuraajansa! Näin hän uskoo voivansa sittenkin nostaa palkkionsa - vieraanvaraisuutena." Lähde: Kirkon aarteita.

Jos näin olisi asianlaita, outo kertomus tulisi koko lailla ymmärrettävksi. Mutta siinä on se suuri JOS.

* * *

L.L.: Tuo Thurénin tulkinta kuulostaa vakuuttavalta. Näin valtaa on aikojen alusta delegoitu alihankkijoille. Julkishallinnossa publikaaneille, yksityisellä sektorilla pehtooreille. Keskiajalla koko yhteiskunta oli sidottu feodaaliseen ketjuun, keisarista ja paavista alaspäin viimeiseen turpeeseen sidottuun torppariin. Vielä sotien jälkeen Suomessa maataloutta verotettiin pinta-alan mukaan. Valtiolla oli tuottovaatimus, viljelijä sai pitää loput. Näin toimii nykyäänkin K-kauppias.
Tämä palautuu blogini teemaan. Yhteiskunta perustuu luottamukseen, menestys luotettavuuteen. Väärä luottamuksen hankinta on lyhytjänteistä. Sosiaalinen pääoma on hupaa, helppoa kuluttaa mutta vaikeaa hankkia.
T.J.: Tuo terveen itsekkyyden periaate. Taloudenhoitaja ei suinkaan antanut kaikkia velkoja anteeksi, vaan pelkästään kohtuullisti niitä.
Kauko Puottula - Katsomuksia 16.2.2013 

Valo, pimeys ja paha


Esko Valtaoja käsitteli kolumnissaan Pimeyden vasen käsi valon ja pimeyden vastakohtaisuutta ajatuksia herättävällä tavalla (Turun Sanomat 24.12.2013). Kolumnin otsikko on lainattu Ursula Le Guinin tieteisromaanista (1969). Utopistisella Gethenin planeetalla asuu androgyyneja, siis sukupuolettomia olentoja. Näin poistuu eräs vastakohtaisuus. Valtaoja jatkaa:
Kirjan nimi viittaa toiseen suureen vastakkainasetteluun. "Valo on pimeyden vasen käsi ja pimeys valon oikea käsi", sanoo getheniläinen sananparsi. Samoin kuin miestä ei voi erottaa naisesta getheniläisessä ajattelussa, ei myöskään valoa voi erottaa pimeydestä: molemmat ovat vain osia yhdestä ja samasta kokonaisuudesta. Getheniläisille maailma ei ole joko-tai vaan sekä-että, jin ja jang, ykseys.
Valtaosa maailman uskonnoista perustuu jyrkkään kahtiajakoon, hyvään ja pahaan, valoon ja pimeään, ja niiden väliseen suureen taisteluun. Pahuuden olemassaolon maailmassa voi selittää vain pimeyden ruhtinaalla, joka on ja pysyy Valon vastustajana.
Vain jotkut ovat ajatelleet getheniläisten tavoin. Kirkkoisä Origenes uskoi, että aikojen lopussa jopa Saatana pelastuu ja viimeinenkin pimeys muuttuu valkeudeksi. Mikäpä voisi olla vaikuttavampi osoitus Jumalan kaikkivoipuudesta? Ja mitä sanoikaan psalmi 139:12? "Sinulle pimeys ei ole pimeää, vaan yö on sinulle kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo".
Näin siis Valtaoja. Koko kolumni löytyy alussa olevan linkin takaa.

































Itselleni palautui mieleen keskiaikaisten kabbalistien opetus 10-osaisesta sefirot-järjestelmästä, jolla kabbalistit pyrkivät kuvaamaan sitä Jumalaa, josta ihminen kykenee muodostamaan käsityksen. Sefirot-järjestelmän yläpuolella on Ein-Sof, joka on ääretön ja transsendentti, josta ihminen ei kykene muodostamaan käsitystä. Ein-Sof muistuttaa jossain määrin keskiaikaista negatiivisen teologian edustamaa Jumalaa.

Mutta sefiroita voidaan tarkastella Jumalan ominaisuuksina, attribuutteina tai persoonallisuuden piirteinä. Tässä järjestelmässä pahan (pimeyden) juuri on varsin uskaliaasti rakennettu Jumalan sisään! Viides sefira din kykenee tulemaan täysin kehittyneeksi pahaksi, jos se ei pysty olemaan harmoniassa neljännen sefiran hesed kanssa. Ihmisen syntisyys nähtävästi aiheuttaa tämän ongelman. Hesed voidaan ymmärtää armona ja siunauksena. Sen vastapoolina din edustaa tuomiota.

Näin teodikeaongelmakin hahmottuu hieman toisin ja saa uusia ulottuvuuksia. Näiden pohdiskelujen yhteydessä nousee mieleen muutamia jouluna ajankohtaisia raamatunkohtia:

"Kansa, joka asui pimeydessä, näki suuren valon. Niille, jotka asuivat kuoleman varjon maassa, loisti kirkkaus." (Matt. 4:16).
"Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. (KR 1938: ei sitä käsittänyt)." (Joh. 1:5)

* * *
A.M.: Kiitos tekstistäsi Kauko. Ajattelemaan laittava kokonaisuus...
Ehkä tämän voisi kristillisesti/raamatullisesti sanoittaa niin, että paha ja hyvä kyllä ovat voimia jotka taistelevat keskenään, mutta ongelma harmoniaan tuon dinin ja hesedin välille tulee silloin kun kristitty näkee sen pahan hyvää voimakkaampana voimana tai tasapäisenä voimana hyvän kanssa. Pelkää pahaa enemmän kuin luottaa hyvään.
Ajankohtaista asiaa. Juuri kävin armollisesti kysymässä ugandalaisten pastorien FB-ryhmässä, että mahtavatko nyt laulaa Herralle ylistystä kun homot on tuomittu elinkautiseen. Ja tuli samalla mieleen, että en taida enää tän jälkeen uskaltaa Ugandan maaperälle astuakaan. Vastaukseksi tuli että pastoreilla on ollut "more urgent needs" ja että nämä aktivistit kyllä hoitavat asian kuntoon. Ihan kiva kommentti ketjuun joka alkoi aktivisteja pilkkaamalla ja demonisoimalla joskus puoli vuotta sitten. Saas nyt sitten nähdä mitkä voimat tässä voittaa. Joka tapauksessa onneksi tasaarvo-mies Medad Birungi on kovasti järkyttynyt tästä lainsäädännöstä, ja siitä varmaan sitten seuraa jotain. Toivottavasti pahan voimat eivät häntä ihan tapa dinniläisyyksissään.
Blogisti: Joo, miksei näinkin. Tuo tila, jossa din ja hesed löytävät tasapainon tai harmonian, on tiferet kabbalistisessa ajattelussa. Tiferet on tuossa systeemissä sijoitettu aivan kuvion keskelle.

Tuossa kabbalistisessa tarkastelussa eräs huomattava ongelma on se, että hyvän ja pahan välillä ei tehdä merkittävää olennaista eroa: Jumalan katsotaan luoneen molemmat. Kabbalistit liittivät diniin feminiinisyyden, vasenpuoleisuuden ja demoniset voimat. Din pidättelee jumalallista rakkautta hesed ja asettaa sille rajoja. Din feminiinisenä voimana rajoittaa maskuliinisen hesedin toimintaa.

Toisin kuin muut sefirat, dinin pitäisi kyetä itsekin emanoitumaan, eli laskemaan liikkeelle uusia energiavirtoja, jotka saavat hahmonsa sefirot-järjestelmän ulkopuolella. Näin syntyisi demonisten voimien valtakunta. Din on normaalisti lepotilassa kuin tulivuoret, mutta jonakin hetkenä se voi purkautua ja levittää tuhoa ja hävitystä ympäristöönsä. Diniä pidetään pahaa ennustavana Jumalan vasempana kätenä. Näin palataan takaisin alkuasetelmiin eli Esko Valtaojan kolumnin otsikkoon.

Kauko Puottula - Katsomuksia 25.12.2013


Vahingonkorvausta vitsauksista?



Egyptiläinen kolumnisti Ahmad al-Gamal ehdotti al-Yawm al-Sabi -nimisessä päivälehdessä julkaisemassaan kirjoituksessa 11.3.2014, että Egyptin valtio vaatisi Israelin valtiolta vahingonkorvauksia Jahven ja Mooseksen Egyptille langettamista vitsauksista. Nämä vitsauksethan kohdistuivat koko Egyptin kansaan, vaikka vitsausten oikea osoite olisi ollut paatunut farao - Exoduksen kertomuksen mukaan.

The Times of Israel uutisoi asiasta 20 päivää myöhemmin otsikolla Israel to pay for 10 Plagues? Timo lähetti minulle linkin tähän juttuun.

Juttu on paitsi hauska myös mielenkiintoinen! Sortajafaraota ei jutussa nimetä, mutta ilmeisesti kyseessä oli Ramses II. Exoduksen mukaan israelilaiset veivät mukanaan egyptiläisiltä saamiaan arvoesineita huomattavan määrän. Niitähän käytettiin myöhemmin pyhäkköteltan koristelussa.

Kolumnisti muistaa myös Ottomaanien valtakunnan Egyptille aiheuttamat vahingot. Niin ikään Napoleonin invaasion. Myös Britannialta pyydetään korvausta 72 vuotta kestäneestä miehityksestä.

Ajankohta tällaiselle pohdiskelulle on mitä ajankohtaisin. Juutalainen pääsiäinen ja kristillinen pääsiäinen ovat tulossa. Juttuun saattoi tutustua turvallisin mieliin, koska aprillipäivä oli vielä edessäpäin.

Aprillipäivän jälkeisenä päivänä jutulla oli 78 kommenttia. Kommenttien alussa "huippukommentoija" Reuven Stafford toteaa, ettei tällainen vaatimus suinkaan ole uusi. Talmudissa nimittäin kerrotaan, että tällainen vaatimus esitettiin jo Aleksanteri Suuren aikana, 300-luvulla eKr.

Jotkut viittaavat siihen, että israelilaiset olivat Egyptissä orjuudessa 400 vuotta ja palkat jäivät silloin saamatta. - Toisaalta Jaakob perheineen siirtyi aikoinaan Egyptiin vapaaehtoisesti nälän pakottamana.

Kauko Puottula - Visioita 1.4.2014


torstai 20. marraskuuta 2014

Joulun sanomaa ikoneissa

Matteuksen ja Luukkaan jouluevankeliumeista tunnemme paitsi äidin ja lapsen myös kedolla olleet paimenet, enkelit, itämaan tietäjät, seimen jne. Varhainen kristillinen kuvataide nostaa esiin Betlehemin joulusta muitakin teemoja.

Pimeä kallioluola asetetaan ikoneissa joulun tapahtumien keskelle. Näin muodostuu tehokas ja vaikuttava kontrasti: valon lapsi syntyy pimeässä luolassa. Kuva kertoo miten taivaasta lankeaa kirkas säde pimeään luolaan. Voimme ajatella synnin pimentämää luolaa, johon loistaa totuuden aurinko (Matt 4:16) tai meripedon kitaa, joka nieli Joonan.

Esikuva voi löytyä myös kreikkalaisesta mytologiasta. Sen mukaan Zeus syntyi kallioluolassa Kreetalla eräänä pimeänä yönä. - Jeesuksen syntymäkirkko Betlehemissä, joka on vanhimpia kristillisiä basilikoja, on rakennettu erään 300-luvulla löytyneen luolan päälle. (Mainittu kirkko on liitetty Unescon maailmanperintölistalle).

Useissa jouluaiheisissa ikoneissa katsojan huomio kiinnittyy äidin ja lapsen etäiseen suhteeseen. Päähenkilöiltä näyttäisi puuttuvan henkilökohtainen kontakti ja hellyys. Muita kookkaampana kuvattu Maria näyttää lepäävän asennossa, joka palauttaa mieleen joenjumalat antiikin taiteessa. Maria usein kääntää päänsä pois lapsesta.

Tähän menettelyyn on kuitenkin teologinen perustansa. Kuvauksen kohteena ei niinkään ole äiti ja lapsi tai heidän suhteensa, vaan inkarnaation julistaminen: Jumalan Sana on tullut lihaksi, ottanut päälleen ihmisen, "orjan" muodon ja alentunut meidän kaltaiseksemme. Luola, seimi ja kapalot kuvaavat Jumalan alentumista, itsensä tyhjentämistä.

Luolan huippu osoittaa kohden keskipäivän aurinkoa. Vanha aurinko (Maria) kääntyy pois uuden auringon (Jeesuksen) tieltä. Säteet voi nähdä myös auringon säteinä eikä vain jumaluuden tai pyhyyden symboleina.

Kuvan yläosassa voi hahmottaa neljä kolmen ihmisen ryhmää. Näin on myös Leonardo da Vincin maalauksessa ”Viimeinen ehtoollinen”. Ajatus ehkä perustuu evankeliumeihin. Voidaan ajatella myös neljää vuodenaikaa.

Ylhäällä on kolme enkeliä, joista yksi on lähtenyt viemään ilosanomaa paimenille. Viisaat ja yksinkertaiset, itämaiden tietäjät ja paimenet ovat vastaanottamassa suurta sanomaa. He ylistävät inkarnaatiota.

Härkä ja aasi seimen äärellä ovat myös teologisesti vertauskuvallisia. "Härkä tuntee omistajansa ja aasi isäntänsä seimen, mutta Israel ei tunne, minun kansani ei tajua," lausui jo Jesaja 1:3. Härkä symboloi juutalaisuutta, joka on kahlinnut itsensä lainalaisuuden ikeeseen; aasi symboloi pakanuutta, jonka syntikuorma koostuu epäjumalanpalveluksesta. Vastasyntynyt Vapahtaja voi vapauttaa kummastakin taakasta. Niinpä härkä ja aasi katsovatkin Jeesus-lasta.

Matteus kertoo itämaiden tietäjistä (kuvassa vasemmalla sivulla), heidän johtotähdestään sekä lapselle antamistaan lahjoista. Kulta, suitsuke ja mirha (Jes 60:2,3,6) symboloivat Kristuksen kuninkuutta, jumaluutta ja uhrikuolemaa.

Paimenet näyttävät soittavan torvea tai huilua kuvan oikealla sivulla. Näin he yhtyvät enkelten välittämään ilosanomaan. Tähän iloon yhtyy koko luomakunta: kallionkielekkeiden viivarytmiikka, kukkapensaiden värivivahteet jne.

* * *
Kuvan alalaidassa Joosefin hankkimat kätilöt, Zelomi ja Salome, pesevät vastasyntynyttä lasta. He todistavat paitsi neitseellisestä syntymästä myös inkarnaatiosta. Jeesuksella oli paitsi jumalallinen luonto myös inhimillinen luonto.

Apokryfinen Jaakobin protoevankeliumi kertoo mielenkiintoisesta episodista:

"Ja hän [Zelomi?] sanoi hänelle: ’Salome, Salome, minulla on uusi näky kerrottavana sinulle! Neitsyt on synnyttänyt, jota hänen luontonsa ei sallisi.’ Ja Salome sanoi: ’Niin kuin Herra, minun Jumalani elää, jos en koettele ja todista hänen luontoaan, minä en usko, että neitsyt on synnyttänyt.’ [luku 20]
Ja kätilö meni sisään ja sanoi Marialle: ’Valmistaudu, sillä se kiista ei ole pieni, mikä on noussut sinuun liittyen.’ Ja Salome koetteli ja huusi ja sanoi: ’Voi minun pahuuttani ja epäuskoani, koska olen kiusannut elävää Jumalaa, ja katso, minun käteni irtoaa minusta tulessa!’"

Mikäli käännös on luotettava, on ilmeistä, että rangaistus johtui Salomen epäuskosta ja Jumalan koettelemisesta. On ilmeistä, että Salome rikkoi törmäilyllään lapsensynnyttäjän puhdistautumista koskevaa säädöstä:

"Herra sanoi Moosekselle: "Sano israelilaisille: Kun nainen on synnyttänyt pojan, hän on sen jälkeen 7 päivää epäpuhdas, samalla tavoin kuin kuukautisvuodon aikana. 8:ntena päivänä pojan esinahka on leikattava. Nainen pysyköön kotonaan vielä 33 päivää puhdistuakseen verenvuodosta. Hän ei saa koskea mihinkään, mikä on pyhää, eikä tulla pyhäkköön, ennen kuin hänen puhdistumisaikansa on kulunut umpeen. (Lev 12:1-4)

Poikalapsen tapauksessa äiti oli 7 päivää epäpuhdas, tyttölapsen kohdalla peräti 14 päivää. Salome ilmeisesti rikkoi tätä sääntöä ryntäämällä suin päin sisään. Mitä Salomen kädelle tapahtuikaan? Kun hän tunnustelee äitiä, kättä polttaa. Kun Salome kosketaa lasta, pitää häntä sylissään, käsi paranee.

* * *
Kuvan alalaidassa Joosefin kanssa keskustelee muuan arvoituksellinen henkilö. Kuka hän on? Useimmiten hän esiintyy vanhana paimenena, mutta joskus myös hännällä ja sarvilla varustettuna paholaisena. Joosef oli kieltämättä pulmallisessa tilanteessa ja pohti kuumeisesti kukahan on lapsen matkaansaattanut?

Tällä arvoituksellisella hahmolla on viitattu eri henkilöihin eri aikoina. Hänen puheensa saattaa Joosefin alakuloiseksi ja aprikoivaksi, ehkä herättää tämän mielessä jopa epäilyksiä. Joissakin ikoneissa paimen tarjoaa Joosefille katkennutta sauvaa. Tämä sisältää ajatuksen onko vastasyntynyt Iisain kannosta nouseva verso (Jes 11:1) vaiko vain tavallinen ihmislapsi. - Sekin on mahdollista, että Joosefilla on puhekumppani vain symmetrian vuoksi.

Kristuksen syntymä on innoittanut ikonimaalareita luomaan monipuolisen ja varsin johdonmukaisen aihekokonaisuuden, joka on kiteytynyt vuosisatojen kuluessa voimakkaaksi inkarnaation julistukseksi: sana tulee lihaksi ”tässä ja nyt”. Yliluonnolliset olennot ja koko luomakunta ylistävät Messiaan syntymää.

Kauko Puottula 2012

Jeesuksen syntymää kuvaavia ikoneja löytyy mm. täältä:

http://www.flickr.com/photos/jabez-/367102392/

http://www.flickr.com/photos/28433765@N07/7773321722/

http://www.flickr.com/photos/28433765@N07/7766720112/

Tietäjien matkassa


Matteus kertoo miten muutama mies matkaa juutalaisen provinssin halki. Tietäjät kulkevat yhden tähden valossa, ohuen aavistuksen varassa, voidakseen löytää merkityksen ilmiölle.

Matkaajat saapuvat Jerusalemiin. Johtiko tähti heidät sinne, vai eksyivätkö he, kun tähti peittyi kaupungin valoihin? He suuntasivat valtakeskukseen, koska siellä hallitaan merkityksiä, sitä mikä on tärkeää ja mikä ei. Tietäjät etsivät keskusta, joka antaa kaikelle merkityksen.

Kuningas Herodes, joka edustaa valtaa, ottaa tietäjät kohteliaasti vastaan. Hän pahoittelee sitä, ettei etsitty löydy hänen luotaan, mutta pyytää palaamaan. Mielikuva on ystävällinen, mutta todellisuus sen takana on aivan jotain muuta.

Jos tietäjät olisivat nyt matkassa, he tuskin löytäisivät Herodesta, siis valtaa jolla on kasvot. Meidän aikanamme valta on pirstoutunut ja kätkeytynyt. He tunnistaisivat globaalin talouden vaikutukset. Ehkä he eksyisivät median virtuaaliseen todellisuuteen. Ehkä he eivät tietäisi, mikä on mitä. He ehkä näkisivät miten aatteet ja ihanteet ovat kaupan.

Ylipapit ja lainopettajat edustavat kertomuksessa henkistä valtaa. Heillä on hallussaan traditio ja oikeaoppinen tulkinta. He ilmoittavat miten maailma pitää ymmärtää ja mikä merkitys millekin kuuluu antaa. Mutta he eivät ehkä itsekään usko siihen. Ainakaan he eivät lähde liikkeelle. Heille on tärkeämpää osoittaa tietävänsä.

Jos tietäjät matkaisivat nyt, he kohtaisivat henkisen maiseman, joka koostuu monenlaisista ristiriitaisista aineksista. Kaikki selitykset ja totuudet vaikuttavat pettäviltä ja suhteellisilta.

Tietäjien saapuminen Jerusalemiin kyseenalaistaa koko järjestelmän perustan. "Koko Jerusalem pelästyy". Entä jos se, mikä viime kädessä on tärkeää, onkin toisaalla, jossain muualla? Entä jos emme hallitsekaan tätä?

Jos tietäjät matkaisivat nyt, he saattaisivat kohdata jotain samanlaista: onko tässä mieltä, hallitseeko tätä kukaan, voiko tälle mitään tehdä?

Tietäjät eivät löydä Jerusalemista sitä, mikä antaa merkityksen matkalle. Moni olisi luopunut: tehtävä on mahdoton, mennään kotiin, antaa olla. Mutta tähti – aavistus ja toivo – pitää tietäjiä tien päällä.

Tähden opastamana saavutaan Betlehemiin, joka on syrjässä valtakeskuksesta. Nyt ollaan marginaalissa, kuvan laidalla. He kohtaavat Betlehemissä yksinkertaisen, arkisen todellisuuden: talon, äidin ja lapsen. Betlehemillä ei silloin ollut julkisuusarvoa, sieltä ei löytyisi tosi-tv-ainesta.

Mutta Betlehemissä tietäjiä vastassa oli Kristus, kaikelle merkityksen antava keskus. Kyse ei  ole mielikuvista tai tuotteista. Nyt saadaan kosketus todellisuuteen ja pyhään.

Tietäjät kohtaavat ilon. Mieli ja tarkoitus matkalle löytyi. He kumartuvat niin kuin pyhän edessä kumarrutaan.

Tietäjät olisivat voineet palata Jerusalemiin kertomaan, mitä olivat löytäneet. Se olisi ollut  hyväksyttävää ja kunniallista. Tietäjät olisivat saaneet arvostusta ja mainetta Messiaan löytäjinä. Mutta he menettelivät toisin – unessa saamiensa ohjeiden mukaan. He palaavat toista tietä pitämättä löydöstään sen suurempaa ääntä. He eivät toimi valtakeskuksen odotusten mukaisesti.

Kertomus tietäjien matkasta on myös kertomus ihmisen matkasta maailman halki. On kuljettava valtakeskusten kautta. Betlehem muodostaa sen pisteen ja perspektiivin, josta käsin merkityksiä arvioidaan. Jerusalem pelästyy Betlehemiä. Betlehemissä tapahtuu se, mikä on ihmiselle ja matkalla olevalle Jumalan kansalle tärkeintä. Kristillisen kirkon on tarkoin kuunneltava Betlehemissä tavallisen ihmisen ääntä, sillä se ei kuulu Jerusalemiin asti.

Matkalla emme aina tiedä, olemmeko menossa Betlehemiin vai tulossa sieltä. Joskus tähtikin saattaa kadota näköpiiristä. Kaikelle merkityksen antava keskus on olemassa, ei julkisuuden, vallan tai talouden markkinoilla, vaan arkisen elämän keskellä. Siellä Kristus syntyy ja kohdataan. Sieltä käsin kaikki näkyy toisin.
Kauko Puottula

tiistai 18. marraskuuta 2014

Yhteensattumusten viikko

Muuan lehden lukija pysähtyi pohtimaan sitä miksi tietyt erilliset asiat näyttävät liittyvän toisiinsa. Niinpä hän soitti lehden toimitukseen. Keskustelusta syntyi tämmöinen juttu:
Omituisia yhteensattumia?
Lietolaista naista ihmetyttää erillisten asioiden liittyminen toisiinsa.
- Pari vuotta sitten asuinalueellamme ovikelloja kävi soittelemassa "kuuromykkä" kaupustelija, ja pari viikkoa sen jälkeen samoilla ovilla oli turvapalveluja myyvän yrityksen edustaja.
Tänä talvena yhteensattuma on toistunut.
- Pari viikkoa sitten illalla kovassa vesisateessa ovelle ilmestyi henkilö, joka esitti jotain lappua, jonka mukaan hän keräsi lapsille rahaa. Mielestäni kyseessä oli nuori mies, joka oli pukeutunut naisten peruukkiin ja naisellisiin vaatteisiin.
Tiistaina ovella oli taas kodin turvapalveluja kaupannut mies.
- On nämä aika omituisia yhteensattumia. Alueella asuu paljon eläkeläisiä, joita kaupustelijat ja rahankerääjät saattavat säikyttää ja luoda siten markkinoita turvapalveluille, nainen sanoi.
Turun tienoo 27.2.2014. Haloita puh 4892012

Maanantaina (11.2.2013) paavi Benedictus XVI ilmoitti yllättäen eroavansa virastaan vedoten korkeaan ikäänsä ja heikentyneeseen terveyteen. Paastonajan alkamisella saattaa olla jokin yhteys virasta luopumiseen. Mutta yleensä olemme tottuneet siihen, että paavit pysyvät virassaan aina kuolemaansa asti. Ns. Suuren skisman aikana oli useita paaveja samanaikaisesti virassa. Niinpä kirkolliskokous painosti Gregorius XII:n eroamaan 1415. Paavi Celestinus V erosi vapaaehtoisesti virasta 1294.

Varsin pian paavi Benedictus XVI eroilmoituksen jälkeen Roomassa riehui ukkonen ja salama iski Pietarin kirkon ristiin. Oliko ukkonen ja salamanisku tilattu etukäteen vai vaikuttiko paavin eroilmoitus säätilaan? Jotkut ääriprotestantit muistivat, että Ilmestyskirjan mukaan antikristus saa tulenkin lankeamaan taivaasta. Paavinuskoiset taas muistivat hyvin miten Jeesuksen kuoleman yhteydessä tapahtui suuri maanjäristys ja tuli pimeys sekä hautoja avautui.

Perjantaina (15.2.2013) odotettiin asteroidin (2012 DA14) porhaltavan ja pyyhkäisevän maan ohi noin 27 000 kilometrin etäisyydeltä klo 21.24. Rata ja ajankohta olivat hyvin etukäteen tiedossa. Kaikki meni niin kuin oli ennakoitu, mutta tätä ennen oli Tsheljabinskissä, Venäjällä joku toinen mötikkä räjähtänyt kappaleiksi maan ilmakehään tullessaan. Räjähdyksessä syntynyt paineaalto rikkoi akkunoita suurelta alalta. Jopa 1200 ihmistä loukkaantui lasinkappaleista.

Jälkikäteen tämän mötikän on arvioitu olleen läpimitaltaan noin 17 metriä ja painoltaan noin 10 000 tonnia. Miksi nämä 2 mötikkää osuivat samalle päivälle? Miksi toisen tulosta tiedettiin etukäteen, mutta toisen tulosta ei tiedetty? Vai tiedettiinkö, mutta ei puhuttu mitään? Vai testasiko USA jotain salaista asetta, niin kuin joku Venäjällä on väittänyt?

Pitäisikö C.G.Jungin kirjoista puhdistaa pölyt pois ja ryhtyä tutkimaan mitä Jung kirjoitti synkronisiteetista. Wikipedian mukaan: "Synkronisiteetti on ... käsite, joka tarkoittaa merkitsevää yhteensattumaa. Se viittaa tilanteisiin, joissa kaksi tai useampi toisiinsa näennäisesti liittymätön asia tapahtuu rinnakkain. Tapahtumilla ei ole kausaalista yhteyttä, mutta niitä yhdistää symbolinen merkitys."

* * *
Blogistin yhteenvetoa: Tämä avaus kirvoitti vilkkaaseen ajatustenvaihtoon. Viestejä tuli kaikkiaan 30. Keskustelu eteni pieni pilke silmäkulmassa, mutta jotkut ottivat ihan tosissaan. Keskustelussa nostettiin esiin pari muutakin esimerkkiä.

* Muuan helluntailaispastori kuoli kastealtaassa saatuaan mikrofonista sähköiskun. Tästä joku saattoi vetää johtopäätöksen, ettei lapsikastetta pidä väheksyä. Todellisuudessa mikrofonin suojamaadoitus petti. Olisi pitänyt käyttää paristoilla varustettua langatonta mikrofonia.

* L.L. kertoi Minneapoliksessa pidetystä ELCAN kokouksesta (2009), jossa keskusteltiin mm seksuaalivähemmistöjen asemasta. Tämä kokous jäi ihmisten mieleen, koska sen aikana tornado pyyhkäisi yli kaupungin ja pudotti ristin luterilaisen kirkon katolta. 
 
Tällöin joku väitti mm. Kotimaa24:ssä, että se oli pahin tornado 65 vuoteen. Niinpä LL intoutui selvittelemään säätietoja. Niinpä Minneapoliksen läpi kulkee keskimäärin 17 tornadoa vuodessa, pahimmillaan jopa 5 päivässä. Pahin tapaus oli ollut 10 vuotta aikaisemmin.
* * *
Blogisti 17.2: Paavin eroilmoitus ja sen jälkimainingit ovat ainakin Italiassa ykkösuutisia pitkään. Niinpä se jyrää alleen myös Silvio Berlusconin vaalikampanjan. Sillä on ainakin poliittisia vaikutuksia: Berlusconin paluu valtaan taitaa jäädä vain toiveeksi.

Tämä maan onnellisesti ohittanut asteroidi 2012 DA14 oli halkaisijaltaan noin 45 metriä ja painoltaan noin 130 000 tonnia. Suuruusluokaltaan samaa kokoa kuin Tunguskan yllä Siperiassa vuonna 1908 räjähtänyt asteroidi. Tsheljabinskin mötikkä oli 17 metriä ja painoltaan noin 10 000 tonnia. Eli ero olisi vain noin 13-kertainen. Sitäpaitsi Tsheljabinskin mötikän kokoinen murikka löydettiin vuonna 2008 vain 20 tuntia ennen sen räjähtämistä Sudanin yllä.

Tsheljabinskin mötikkä saapui 18 tuntia aikaisemmin kuin asteroidi 2012 DA14. Etäisyyttä näillä oli puoli miljoonaa kilometriä ja kulkivat eri radoilla. Joku tosin väitti, että tämä Tsheljabinskin mötikkä ehkä oli tuon asteroidin kiertolainen, jolloin ehkä selittyisi erilaiset tulokulmat. Mutta 130 000 tonnin massan omaavan möhkäleen vetovoima ei riitä kiertolaisen pitämiseen.

Blogisti 18.2.: Tämän listan ulkopuolelta sain sähköpostia. Timo mainitsi, että perjantai-iltana (15.2.) Italiassa oli 4,9 Richterin maanjäristys (ja aika lähellä Roomaa). Lisäksi manaajat ovat kiitelleet paavia. Tästä kerrottiin myös suomalaisissa lehdissä.

L.L.: Eräät katastrofit me näemme Jumalan tahdon ilmauksina. Mitkä niistä? Ne, jotka ovat vastoin omaa käsitystämme Jumalan tahdosta. Näin me alistamme Jumalan palvelemaan omaa agendaamme... Symbolinen merkitys on Jumalasta riippumaton ihmismielen tulkinta.

Blogisti 18.2: Niin, tässä on osin vakavistakin asioista puhuttu hieman pilke silmäkulmassa. Jos kiveä ja muuta rojua alkaa lennellä niskaan, asiahan muuttuu vakavaksi. Näinhän tapahtui Tsheljabinskissä viime perjantaina.

Tämän viestiketjun avauksessa pyrin oikeastaan ihmettelemään sitä miten eräät tapahtumat osuivat ajallisesti lähelle toisiaan. Taivaalta tulevat kivenmurikat tai salama ovat luonnonilmiöitä. Näille ihminen ei - ainakaan toistaiseksi - voi mitään. Paavin eroaminen virastaan sekä miksi Tsheljabinskin mötikkä pääsi tulemaan varkain liittyvät puolestaan ihmisen toimintaan.

Tämmöisiä asioita voi tarkastella Jungin lanseeraman synkronisiteetin käsitteen avulla. Mutta ehkä helpomman ja havainnollisemman tien muodostavat ns. hahmolait. Aikaisemmin ne kuuluivat hahmopsykologian piiriin. Vaikka ne liittyvät näköaistien hankkiman informaation prosessointiin, ne toimivat jossain määrin myös muilla inhimillisen toiminnan, esim. muistin alueella. Hahmolaeista löytyy juttua mm. täältä. 
 
Avaukseni tässä viestiketjussa perustui mm. ajallisen lähekkäisyyden lain (no 8) sekä läheisyyden lain (no 2) hyödyntämiseen. Hahmolait perustuvat ajatukseen, että havaintomme ympäröivästä maailmasta ovat puutteellisia ja ehkä kaoottisiakin, minkä vuoksi pääkoppamme prosessoi niitä, jotta niistä muodostuisi mielekkäitä kokonaisuuksia.

Tuossa toisessa viestiketjussa Epäkristillisen etiikan perusteita siteerasin Jukka Thurénin kommenttia, joka koski epärehellistä taloudenhoitajaa (Luuk 16). Tuokin selitys liittyy epäsuorasti hahmolakien käyttöön. Ne tiedonjyvät, jotka me saamme vertausta lukemalla, tuntuvat jotenkin vaillinaisilta ja hämmentäviltä. Jotta vertauksesta tulisi ymmärrettävä tarvitsemme joitain lisäpalikoita, ehkä sulkeutuvuuden laki (no 5) auttaa tässä tapauksessa.

L.L.: Ihminen hakee merkityksiä, tekee niitä, yhteensattumistakin... Minusta on irvokasta sanoa "siitäs saitte, Jumala on meidän puolellamme." GOTT MIT UNS luki SS-sotilaiden vyössä. Ihmisten hyväksikäyttäminen on rumaa. Jumalan hyväksikäyttämiselle en tiedä sanaa.

A.L.: Muuten en suhtaudu vähätellen niihinkään mahdollisuuksiin, että Jumala voi tosiaan puuttua peliin ihan konkreettisin tavoin. Ei pidä yliteologisoida, muttei myöskään aliteologisoida.

Kauko Puottula - Katsomuksia 17.2.2013

Kooste muista blogeista

Blogisti on kirjoitellut myös muille alustoille. Tässä kooste eräistä aikaisemmista blogeista - hieman aiheiden mukaan ryhmiteltyinä:

Uutisia, tapahtumia

Buddhalaisen munkin tarina. 13.1.2013

Ylirabbi Turussa. 13.3.2013

Pappisvihkimys Lähetyshiippakunnassa. 29.5.2014

Blogistit Punaisella tuvalla. 26.8.2014

Itsenäisyys ennen ja nyt. 6.12.2014

Roskapuutaidetta Tampereella. 16.12.2014

Naiset miehiä uskonnollisempia. 3.1.2015

Astrologiaa, alkemiaa...  28.6.2015

Uskonpuhdistus vai reformaatio? 4.7.2015

Professori papiksi. 10.9.2015



Sanat ja todellisuuden hahmottaminen

Mihin sanat riittävät? 16.11.2013

Sokeat elefantin kimpussa. 17.2.2014

Mitä kuvat kertovat? 15.3.2014            *

Mitä tarvitaan ajan rajan tuolla puolen? 4.6.2015

Humala ja Jumala. 20.6.2015




Sananselitystä

Vesiruukkua kantava mies. 11.2.2014

"Hyödylliset ja hyvät lukea." 28.2.2014    **

Paavali torjuu "Tooran määräyksiä". 22.3.2014   **

Tuhosiko vedenpaisumus Edenin paratiisin? 1.5.2014   **

Pelastetut taivaan portilla. 3.5.2014    **

Muinaisia menestystarinoita. 18.10.2014    

Voiko islam uudistua? 11.1.2015   **

"Joka vetensä seinään heittää." 13.10.2015.

Aadam, Eeva ja Paavali. 28.12.2015


Keskustelupalstat

Opettajakokemuksia Katsomuksia

Katsomusten loppu. 16.2.2014            *


Pyhä tila

Marian ilmestys. 24.3.2014

Mitä kirkkotila julistaa? 16.3.2014

Egyptistä Kankkulan kaivolle. 19.2.2014   **

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Kullakin kansalla oma jumala?

Niihin aikoihin, kun nykyisin käytössä oleva Kirkkoraamattu 1992 valmistui, toimittaja heitti radiossa kysymyksen: Ovatko Qumranin tekstilöydöt vaikuttaneet tähän käännöstyöhön ja missä määrin? Käännöskomitean edustaja (ehkä Nikolainen) vastasi tähän tapaan: Ei paljoakaan, oikeastaan ainoa kohta, johon se on suoraan vaikuttanut on Deut 32:8. Tässä tämä teksti vanhan ja uuden käännöksen mukaan:

Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan. - Deut 32:8 KR 1938

Kun Korkein jakoi kansoille maat, kun hän levitti ihmiset yli maan piirin, hän määräsi kansojen asuinsijat ja kullekin oman jumalan. - Deut 32:8 KR 1992

Vanhan Raamattuni marginaaliin olen silloin tehnyt tämmöisen merkinnän: "Qumran: Maat on jaettu Jumalan poikien lukumäärien mukaan." Kyse olisi siis siitä, että Deut 32:8 sisältää jonkun sanan tai ilmaisun, jonka merkitystä ei tarkoin tunnettu ennen Qumranin löytöjä. Tunnollisten kääntäjien velvollisuus on ottaa huomioon uusin tietämys.

KR 1992 on varustanut kyseisen kohdan tämmöisellä alanootilla:

Käännös "kullekin oman jumalan", sanatarkasti "Jumalan poikien luvun mukaan", tukeutuu Qumranin tekstin ja kreikankielisen Septuaginta-käännöksen lukutapaan. Osa Septuagintan käsikirjoituksista kääntää "Jumalan enkelien luvun mukaan". Hepreankielisen tekstin myöhempi lukutapa on "israelilaisten luvun mukaan".[1.Moos. 11:8]

Vanhin tuntemamme VT:n masoreettinen käsikirjoitus Leningradin koodeksi on vuodelta 1008 tai 1009 jKr, kyseinen Qumranin teksti (4Q37), joka liittyy Deuteronomiumin kommentaariin, ajoittuu noin 50 jKr. Kyse on siis lähes 1000 vuoden ikäerosta. Tässä tapauksessa eräät Septuagintan versiot lisäksi tukevat Qumranin lukutapaa. Mutta yksistään Septuagintan perusteella korjausta ei uskallettu tehdä.

Deut 32:8 heijastelee syntyaikansa monolatrista käsitystä: on paljon jumalia, kullakin kansalla omansa, mutta Israelissa palvotaan Jahvea. Jyrkkää monoteismia ei vielä silloin tunnettu, mutta sitä kohti oltiin menossa hyvää vauhtia. Se, että kansoilla oli omat jumalansa, ilmenee VT:sta hyvin muutenkin.

***
Patriarkkakertomuksissa tulee esille monia jumalien nimiä, ymmärtääkseni paikallisia jumalia, mm. Korkein (El Eljon), Kaikkivaltias (El Shaddaj), lisäksi El, Elohim jne. Jahvekin varsin suuressa määrin "kiinnittyy" Siinain vuoreen ja ukkoseen – varsinkin Exoduksen mukaan. Kertomukseen Jaakobin painista Jabbok-virran varrella (Gen 32:23 s) mahdollisesti liittyy ajatus tai muistuma joenjumalasta, joka Jaakobin on voitettava päästäkseen joen toiselle puolelle.

Korkein (El Eljon) esiintyy myös siinä yhteydessä, kun Abram tapaa Melkisedekin, joka osoittautuu El Eljonin papiksi (Gen 14:18-22). Myös Num 24:16 sekä Deut 33:12 viittaavat Korkeimpaan.

Näiden jumalien voimasuhteet vaihtelivat vallitsevien yhteiskunnallisten olosuhteiden mukaan. Ne kyllä kilpailivat keskenään, mutta eivät olleet hierarkkisesti järjestäytyneitä. Tässä esillä olevassa tapauksessa Korkein oli ehkä niskan päällä.

KR 1992:n noudattamaa lukutapaa seuraavat myös seuraavat uudemmat käännökset:
* New Living Translation: ... he established the boundaries of the peoples according to the number in his heavenly court.
* NET Bible: ... he set the boundaries of the peoples, according to the number of the heavenly assembly.
* Bibel 2000: ... när han fördelade deras områden efter gudasönernas antal,

Muinaisten israelilaisten käsitys Jumalasta siis kehittyi aikojen saatossa. Vanhan testamentin aikana beduiinit asettuivat paikoilleen ja ryhtyivät viljelemään maata. Vähitellen syntyi kaupunkeja. Nämä muutokset vaikuttivat uskontoon ja käsityksiin Jumalasta. Jumalakuva kehittyy Vanhan testamentin sisällä kohti jyrkkää monoteismia, yksijumalaisuutta.

* * *
Risto Santala käsittelee tämän tekstin kääntämiseen liittyviä ongelmia kirjassaan "Suudelma hunnun läpi: Uusi Kirkkoraamattumme ekumenian ja raamatunopetuksen kannalta" (Helsinki: Kuva ja Sana. 1998). Santala suhtautuu kriittisesti uuteen käännökseen ja toteaa Deut 32:8:n johdosta mm.:

"Heprean masoreettinen teksti sanoo tarkkaan lukien, että nuo rajat määrättiin "Israelin lasten luvun mukaan", lemispar bnei Israel. Tässä ei ole mitään ongelmaa..." (s. 40-41)
Edustaja [Raija] Sollamo esitti että "Septuagintan lukutapa on ajallisesti kaikkein varhaisin. Siellä sanotaan kat'arithmon angeloon theu, 'Jumalan enkelten luvun mukaan'. Tekstikriittisesti näistä on tehtävä se johtopäätös, että alunperin tässä on lukenut benei El 'Jumalan pojat' ja Septuaginta on sitten tulkinnut sen 'enkeleiksi'. Masoreettinen teksti on tehnyt erilaisen tulkinnan, 'israelilaisten luvun mukaan' jne." (s.41)
Juutalainen keskiaikainen VT:n tulkitsija ja Midrash-kirjallisuuden ekspertti Rashi sanoo, että jakeemme viittaa "70 Jaakobin jälkeläiseen, jotka lähtivät Egyptiin" ja tämän mukaan puhutaan 70 pakanakansasta ja 70 pääkielestä, joita pakanat edustavat. (s. 41)

Santala pitäytyy uskollisesti masoreettisessa tekstissä (vaikka vanhin niistä on vuodelta 1008 tai 1009 jKr) ja torjuu muiden (ajanlaskumme alkuun sijoittuvien tekstien (LXX, Qumran) todistusarvon tyystin. Mm. Qumranin tekstiä (4Q37) hän ei edes mainitse.

Santala toteaa myös, että "tätä ratkaisua ei löydy muista kielistä" (s. 40), vaikka niitä löytyy mm. ruotsista ja englannista.
Kauko Puottula - Blogimetsä, item 1581

Osuiko näkymätön salama maahan?

Kävin kaverin kanssa tänään kaupungilla kahveilla. Kaveri otti esille Svenska Dagbladetissa (1.2.2013) lukemansa jutun "näkymättömästä salamasta", joka olisi iskenyt maahan vuosina 774 tai 775. - Tuo ajankohta on monessa muussakin mielessä merkityksellinen. Viikingit lähtivät kylmiltä Pohjolan periltä lämpimille Välimeren seuduille ryöstelemään. Noihin aikoihin inka-kulttuuri alkoi sammua, koska vuotuiset sateet eivät enää tulleet ajallaan. Eikä unohdeta islamiakiaan, joka alkoi levitä.

SvD kertoo, että puiden vuosirenkaissa on hiili-14 isotooppia poikkeuksellisen runsaasti noina vuosina. Etelämantereen jääporauksissa on tehty havainto, että samojen vuosien kohdalla on beryllium-10 isotooppia poikkeuksellisen runsaasti.

Wikipedia tietää kertoa: "Kun hiili-14:ää on runsaasti, on maapallolla kylmää." Edelleen: "Auringon aktiivisuusjaksoja on hahmoteltu kerrostumista tehtyjen isotooppimuutosten, maan ilmaston muutosten ym. mukaan. Beryllium-10 ja Hiili-14 ovat tutkittavia isotooppeja."

Nämä seikat johtavatkin ajatukset avaruuteen ja aurinkoon. Ehkä auringossa tapahtui jokin raju purkaus tuolloin. Maa olisi saanut suuren ylimääräisen säteilyannoksen. Tähän olisi liittynyt vahva valoilmiö. Tällaisesta valoilmiöstä ei kuitenkaan ole mitään mainintaa historian lähteissä.

Toisen teorian mukaan kyseessä olisi ns. gammasalama, joka on silmälle näkymätön. Tällainen näkymätön gammasalama voi sisältää 100 kertaa enemmän energiaa kuin aurinko voi tuottaa koko elinaikanaan. Tällöin kyse olisi, ei auringosta, vaan törmäilevistä neutronitähdistä tai vieraassa galaksissa olevasta mustasta aukosta.

Niin tai näin. Mielenkiintoisia näkymiä elämän ja maapallon haavoittuvuudesta ja katoavaisuudesta.
* * *
B.N.: Joo, hiuskarvan varassa täällä hiihdellään. Ei näitä uhkakuvia kuitenkaan tavallisen ihmisen paljoakaan toimita miettiä. Unet saattaa jäädä, meinaan, vähiin. Tarkoitan siis sitä, että miettikööt ne joilla on suurempi pää. Hyvä onkin, että miettivät. Mietinnän seurauksena he saattavat keksiä jotain joka voisi pelastaa meidät jostain uhkaavasta tilanteesta.
Piti vielä lisäämän se, että asiaa auttaisi melkoisesti sellainenkin pieni juttu, että kristityt lopettaisivat jauhamisen noista lopun ajoista. Ei niistä jauhaminen lisää muuta kuin tuskaa.

Blogisti: Voit olla hyvinkin oikeassa. Elämä voi olla suoranuottisempaa kun ei tiedä mitä edessä häämöttää. Mutta eikös se uteliaisuus ole jotenkin lajityypillinen ominaisuus? Siis jotenkin sisäänrakennettu meihin.

Mitä tuohon maailmanloppuun jonka piti tulla 21.12.2012, mutta joka peruuntui, tulee, siinä taisivat olla muut pojat asialla. Ei niinkään kirkot ja kristityt. Ainakin Jim-kanavalta tuli Nostradamusta ja lopunaikoihin liittyvää spekulointia ja pelottelua vuositolkulla. Asiantuntijaksi kelpasi kuka tahansa, joka oli jonkun kirjan kirjoittanut.

Toisaalta amerikkalaisia voi sikäli ymmärtää, että heidän takapihallaan on Yellowstone. Kun maan alla olevassa magma-säiliössä paine nousee riittävän korkealle, se purkautuu rajulla tavalla. Eikä sitä voi mikään estää. Sitten Amerikka on entisensä. Kai näilläkin raukoilla rajoilla aurinko pimenee muutamaksi vuodeksi.

H.Y.: Näkyvä tai näkymätön salama, pääasia ettei niitä pidetä enää Jumalien vihan purkauksina.

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 226

"Herra tarvitsee aaseja"

Tähän tapaan ilkikurinen toimittaja Hannu Taanila asetteli toisinaan sanansa. Tällä hän viittasi evankeliumeissa kerrottuun tapaukseen, jossa opetuslasten oli määrä hankkia "menopeli" palmusunnuntain ajelua varten. Opetuslasten piti mennä läheiseen kylään ja tuoda sieltä aasintamma ja varsa. Lähes omin luvin.

Hiljattain minulla oli tilaisuus kuunnella Daniel Brecheriä, messiaanista juutalaista. Hän toi palmusunnuntain evankeliumitekstiin uusia, mielenkiintoisia näkökulmia. 

Daavid pakenee Absalomia
Kun Absalom kapinoi isäänsä Daavidia vastaan, Daavid pakeni hovinsa kanssa Kidronin puron kautta Öljymäelle (2 Sam 15), siis temppelistä itään. Aasitkin tulevat kuvaan mukaan:
"Kun Daavid oli kulkenut mäen laelta vähän eteenpäin, häntä vastaan tuli Mefibosetin palvelija Siba mukanaan satuloitu aasipari. Aasien selkään oli kuormattu kaksisataa leipää, sata kakkua rusinoita, sata nippua muita hedelmiä ja viinileili. (2 Sam 16:1)
Sanonta aasinsillasta tulee tästä Kidronin puron yli rakennetusta sillasta.
Daavid siis pakeni temppelin itäportista eli Kultaisesta portista Öljymäelle, Messiaan piti tehdä sama matka, mutta toisinpäin: Öljymäeltä temppelin itäportille. Itäportti oli vain kuningasta varten ja oli avoinna vain uudenkuunpäivänä sekä sapattisin (Hes 46:1). Näin ollen tämä aasiajelu tapahtui sapattina. Temppelin itäportin käytöstä kerrotaan:
"Mies vei minut sitten takaisin temppelin ulommalle portille, sille, joka on itään päin, mutta se oli suljettu. Herra sanoi minulle: "Tämä portti pysyy suljettuna. Sitä ei ole lupa avata, eikä kukaan saa kulkea siitä. Herra, Israelin Jumala, on tullut siitä temppeliin, ja siksi se pysyy suljettuna. Vain ruhtinas saa tulla porttirakennukseen. Koska hän on ruhtinas, hän saa nauttia uhriateriansa täällä. Hänen kuuluu tulla porttirakennukseen eteishallin kautta, ja pois hänen on mentävä samaa tietä."" (Hes 44:1-3)
Epäpuhdas aasi ja sen lunastaminen
Aasilla on tässä aivan erityinen funktio. Eläimet jaettiin kahteen pääryhmään: puhtaisiin ja saastaisiin (Lev 11). Puhtaita olivat mm.: härkä, lammas, vuohi, oinas ja kyyhkyset. Epäpuhtaat tai saastaiset eläimet eivät saaneet edes tulla temppelialueelle. Saastaiset eläimet jaettiin kahteen ryhmään: villieläimiin, kuten leijonat, koirat, villisiat ja norsut, joita ei saanut edes koskettaa, sekä työ- ja ratsueläimiin (hevoset, kamelit ja aasit), joiden lihaa ei saanut syödä, mutta joita voitiin käyttää töissä temppelin ulkopuolella.
Aasi muodostaa kuitenkin Mooseksen laissa erikoistapauksen. Vaikka se oli epäpuhdas, eikä siis kelvannut uhrattavaksi alttarilla, israelilaisia määrättiin lunastamaan aasien esikoiset Jumalalta, samalla tavalla kuin ihmisten esikoiset:
"Mutta jokaisen aasin ensimmäisen varsan voit lunastaa omaksesi uhraamalla karitsan, ja ellet halua sitä lunastaa, taita siltä niska. Sinun tulee myös lunastaa jokainen esikoispoika, joka sinulle syntyy." (Ex 13:13)
Varsin omituinen ja käsittämätön määräys. Vai liittyisikö se Exodukseen, jolloin aasit kuljettivat kansan pois Egyptistä? Sama määräys toistuu vielä Ex 34:20:ssa sekä lisätään: "Älköön kukaan tulko eteeni tyhjin käsin."
Lunastus tapahtui aina Jumalan kasvojen edessä, siis temppelissä. Mutta epäpuhdasta eläintä ei saanut tuoda temppeliin. Määräys esikoisaasien lunastuksesta annettiin jo Egyptissä, jolloin ei vielä ollut temppeliä. Niinpä temppelin valmistumisen jälkeen määräystä ei voitu enää noudattaa. Tämän vuoksi määräystä muutettiin ja esikoisaasit lunastettiin rahalla, ja aasi jäi pääsääntöisesti papeille. Erikoistapauksissa omistaja sai pitää aasinsa, kunhan luovutti sen tarvittaessa papiston käyttöön mukisematta. Ilmeisesti Jeesus viittasi tähän erikoistapaukseen, kun ohjeisti opetuslapsiaan: "Herra tarvitsee niitä."

Sakarjan profetia
Jos aasien lunastus oli outoa, niin outo on myös Sakarjan profetia:
"Iloitse suuresti, tytär Siion, riemuitse, tytär Jerusalem, sillä sinun kuninkaasi tulee sinulle! Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla." (Sak 9:9 KR 1938)
Hevosella ratsastaminen merkitsee yleensä sotaa. Salomon ajan jälkeen kukaan kuningas ei tiettävästi ratsastanut aasilla. Perimmäinen ajatus tässä lienee se, että Messias on kaikkien puhtaussääntöjen yläpuolella. Brechter päättelee, että Jeesus istui aasin selässä koko sen päivän. Aasin selässä istuen hän kaatoi rahanvaihtajien pöydät, paransi sairaita ja opetti. Jos Jeesus olisi laskeutunut aasin selästä alas, hänet olisi ehkä pidätetty sekä aasi teurastettu. Näin tarkastellen kyseessä olisi tietoinen provokaatio. Näin ehkä selittyy se miksi Jeesusta ei oitis pidätetty, kun hän tuli temppelialueelle.

Kasvavan kuun aika
Kasvavan kuun aikana puhtauslakien säännöt kiristyvät. Vasta täydenkuun aikana ne helpottuvat. Niinpä Jeesuskin pidätettiin vasta pääsiäisaterian jälkeen, siis täydenkuun aikana. Temppelialue piti puhdistaa keväällä niisankuun 1:nä päivänä, viikko tämän jälkeen piti suorittaa vielä uusi puhdistus, jolla varmistettiin aikaisempi puhdistus. Ja Jeesus järjesti juuri tuolloin provokaationsa ja saastutti temppelin!
Hesekiel kertoo pääsiäisjuhlaan valmistautumisesta tähän tapaan:
"Näin sanoo Herra Jumala: Ensimmäisen kuun [niisankuun] 1:nä päivänä teidän on tuotava virheetön sonni ja toimitettava temppelin puhdistusmenot. Papin tulee ottaa syntiuhrin verta ja sivellä sitä temppelin ovenpieliin, alttarin porrastuksen neljään kulmaan ja sisemmän esipihan portin pieliin. Tehkää samoin myös kuun 7:tenä päivänä niiden puolesta, jotka kenties ovat vahingossa tai tietämättään tehneet syntiä. Näin toimitetaan temppelin sovitusmenot." (Hes 45:18-20)
Juutalaisten kalenterissa uusikuu syntyi silloin, kun kuunsirppi tuli illalla auringonlaskun jälkeen ensimmäisen kerran näkyviin. Nykyään uudenkuun katsotaan syntyvän silloin kun aurinko, kuu ja maa ovat linjassa keskenään, mutta tällöin kuuta ei vielä voida nähdä. Kyse on yhden tai kahden vuorokauden heitosta - tietenkin pilvisyydestä johtuen.
Vanhakuu näkyy aamulla ennen auringonnousua viimeisen kerran. Sen jälkeen on kuutonta aikaa 3,5 vrk, pimeää ja vaarallista aikaa. Tilanne helpottuu kun uusikuu taas tulee näkyviin 3,5 vrk:n kuluttua - tietenkin sääoloista riippuen.
Uuden kuun havaitsemisesta kuluu 14 vrk täyteen kuuhun. Mm. niisankuun 14. päivä vietettiin pääsiäistä. "Puolimatkan krouvin" muodostaa 7. päivä, jolloin kuu on "puolikas".
Tämä aasiepisodi tapahtui juuri niisankuun 7:ntenä päivänä. Jeesus siis ohjelmoi tulonsa Jerusalemiin; eikä kulje tapahtumien virrassa ajopuuna. Jos tuota episodia lukee tarkkaan eri evankeliumeista, voi päätellä, että messiaanisen vastaanoton Jeesukselle järjestivät nimenomaan galilealaiset pyhiinvaeltajat, eivät siis Jerusalemin asukkaat. Malli tälle vastaanotolle löytyy VT:sta:
"Silloin päälliköt riisuivat heti viittansa ja panivat ne porraskivelle Jehun jalkojen alle. He puhalsivat torveen ja huusivat: "Jehu on kuningas!" (2 Kun 9:13)
Alkuseurakunta sanoutui irti puhtauslaeista
Tähän tapaan tarkastellen selittyy varsin luontevasti monia askarruttanut asia, miksi Jeesukseen ei käyty käsiksi välittömästi, vaan vasta pääsiäisaterian jälkeen. Koska aasi oli saastainen, myös Jeesus oli saastainen. Pidättäjätkin olisivat saastuneet. Sen sijaan avoimeksi jää kysymys, istuiko Jeesus koko ajan aasin selässä liikkuessaan temppelissä. Mitä aasin selkä ylipäätään kestää?
Tämä episodi antoi Pilatukselle aiheen kirjoittaa tauluun, joka kiinnitettiin ristiin: "Jeesus Nasaretilainen, juutalaisten kuningas." (Joh 19:19)
Puhtauslakien ymmärtäminen voi avata evankeliumeista yllättäviä asioita. Apostolien tekojen mukaan alkuseurakunta varsin varhaisessa vaiheessa irtaantui juutalaisista puhtausmääräyksistä. Pietarille annettiin näky saastaisina pidetyistä eläimistä, jotka julistettiin puhtaiksi näyssä (Apt10). Lähetystyö pakanain keskuudessa olisi tyrehtynyt alkuunsa, jos puhtaussäännöistä olisi pidetty kiinni (Apt 15).

Jälkimietteitä
Tämäkin kertomus pistää pohtimaan yhteiskunnallista ilmapiiriä Jerusalemissa ja sen ympäristössä ajanlaskumme alussa. Ilmassa on ollut temppelikultin vastaista mielialaa, muuallakin kuin Qumranissa. Vaikka eläinsuojelijoita ei vielä ollut, niin ilmeisesti joissakin piireissä on pohdittu sitäkin, onko tämä touhu enää nykypäivää. Vaatiiko Jumala tosiaan meiltä tämmöistä? Mooseksen aikana elettiin paimentolaisina, mutta se vaihe oli jo ohitettu.
Temppelihän oli ikään kuin suuri teurastamo. Teurastusjätteitä ja verta oli kaikkialla. On mahdollista, että Betesdan altaankin terveysvaikutukset perustuivat uhrialttarin huuhteluvesiin (vrt Joh 5:4). Yhteiskuntakin ilmeisesti oli kaupungistunut, ehkä uhrieläimiä, jotka olivat vaikeasti hankittavia, jouduttiin tuomaan hyvinkin kaukaa. Ehkä jotkut tahot ajattelivat viattomien eläinten uhraamista myös taloudellisena tuhlauksena, joka ei erityisemmin nosta bkt:tä.

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1399 

lauantai 15. marraskuuta 2014

Turussa väiteltiin helvetistä


Tiedämme hyvin, että oppi helvetistä ikuisena rangaistuksena muodostaa kristinuskossa
todellisen ongelman. Miten sovittaa yhteen uskomukset kaikkivaltiaasta, hyväntahtoisesta ja kaikkitietävästä Jumalasta, kun samanaikaisesti merkittävä osa Jumalan luomista ihmisistä kärsii ikuista rangaistusta helvetissä?

Ramon W. Baker väitteli aiheesta Issuant Views of Hell in Contemporary Anglo-American Theology Åbo Akademissa ma 16.6. Vastaväittelijänä toimi dos. Juha Ahvio HY:stä, kustoksena prof. Gunnar af Hällström. Väitös kuului dogmatiikan ja uskonnonfilosofian alaan.

Yleisöä oli paikalla ihan mukavasti, varsinkin varttuneempaa väkeä, vaikka eletään juhannuksen alusviikkoa. Opiskelijoita ei ollut nimeksikään. Professorien penkkirivillä istui 5, näistä yhtä en tuntenut. Ilmeisesti hän oli ulkomailta, koska näytti tuntevan paikallisista professoreista vain yhden.
Väittelijän ja vastaväittelijän välille ei syntynyt kunnollista, värikästä debattia. Eikä ihme, sillä kumpikin kuuluu konservatiivien ja apologeettien leiriin. Vastaväittäjä puhui ehkä tarpeettoman paljon ja monisanaisesti. Joskus väittelijän piti katkaista vastaväittäjän monologi voidakseen vastata kysymykseen.
Varsinaiseen analyysiin vastaväittelijä ei juurikaan puuttunut. Sen sijaan tutkimuksen lähdepohjaa hän ruoti pitkään. Ovatko nämä mukaan otetut lähteet todella relevantteja lähteitä? Millä perusteella jotkut lähteet on hylätty?
Mitä merkitsee "issuant view", oli ensimmäinen mieleen nouseva kysymys, kun näin uutisen? Lähtökohta on englannin ilmaus "issue from". Eli taivas ja helvetti ovat lähtöisin (issue from) Jumalan rakkaudesta. Tällöin inhimillinen vapaus hyväksytään, mutta ajatukset helvetissä tapahtuvasta kostosta tai rangaistuksesta hylätään.
Aihe liittyy kalvinistiseen nykyteologiaan, ei luterilaiseen. Aiheen tai yllykkseen "issuantistiselle" käsitykselle helvetistä on antanut kirjailija C. S. Lewis. Jerry Walls on ensimmäisenä käyttänyt ilmaisua "issuant".
Bibliografia käsittää 26 sivua, mutta raamatunkohtien hakemisto käsittää vain 2 sivua. Väitöskirja löytyy täältä.
* * *
> Kerrotko vähän mitä siinä oli uutta tai jännittävää tai mieleenpainuvaa sinulle? >
No, että tämmöinenkin aihe voidaan ottaa väitökseen. Ja sitten se issuantismi. Kun yritin ottaa siitä selvää ennen väitökseen menoa, Google oli avuton. Danten kuvauksen perusteella helvetti on varsin mielenkiintoinen paikka. Hän sijoitti sinne mm. vihamiehensä ja poliittiset kilpailijansa. Niinpä taivas kalpeni kummasti helvetin rinnalla.
Helvettihän tavallaan liittyy pahan ja kärsimyksen ongelmaan. Baker esitteli aluksi neljä yhteensopimatonta väitettä:
  1. Kaikkivaltias Jumala kykenee luomaan maailman, jossa kaikki moraaliset olennot valitsevat vapaaehtoisesti elämän Jumalan yhteydessä.
  2. Täydellisen hyvä Jumala ei voisi luoda sellaista maailmaa, jossa Jumala jo etukäteen tietää, että jotkut (tai peräti suurin osa) ihmiset joutuvat kärsimään helvetissä.
  3. Kaikkitietävä Jumala tietäisi ketkä joutuvat kärsimään helvetissä.
  4. Jotkut ihmiset joutuvat kärsimään ikuisesti helvetissä.
Nämä väitteet eivät siis sovi yhteen. Joitakin yllä olevia teemoja on ruodittu myös esim. Blogimetsässä.
Helvettiin liittyvää ongelmaa on yritetty ratkaista monin tavoin. Universalistit päästävät kaikki taivaaseen, jolloin helvettiä ei ole eikä tarvita. Konditionalistit katsovat, että kuolematonta sielua ei meillä vielä ole ja helvettikin sammuu aikanaan kun poltettava aines loppuu. Loputtoman kidutuksen kannattajat ovat sitten vielä oma ryhmänsä.
Bakerin mielestä pitäisi tutkia systemaattisella otteella helvetin ajallista kestoa, laatua, tarkoitusta ja miten lopullinen se on. Issuantismi ei kuitenkaan ole yhtenäinen, vaan sen sisällä on hajontaa, niin kuin kalvinistisessa teologiassa yleensäkin. Niinpä Bakerin kirjassa pohditaan kymmenen sivun verran myös kääntymisen mahdollisuutta kuoleman jälkeen (postmortem conversion).
Yhteisen pohjan issuantistisille käsityksille antaa C. S. Lewisin kirja "The Problem of Pain" (1962)
* * *
Niin, ajatusta loputtomasta kidutuksesta on eettisesti vaikea hyväksyä. Ehkä loputtomalla kidutuksella on ollut menneinä aikoina tehokas pelotevaikutus ja se on vaikuttanut rikollisuuteen yleisestävästi. Vähän samaan tapaan kuin hirttäjäisiä. Toisaalta puhutaan - liekö sitten totta - että hirttäjäisissä, jotka olivat julkisia tapahtumia, oli paljon taskuvarkaita.
Kansaa piti pitää Herran kurissa ja nuhteessa. Tämä tietysti edellyttää, että ihmisen sielu on kuolematon, eihän loputon kidutus muuten tunnu missään.
Konditionalismissa on sikäli järkeä kun sen mukaan ihmissielu on lähtökohtaisesti kuolevainen, mutta saa kuolemattomuuden uskon yhteydessä Jumalaan. Bakerin mukaan jotkut kirkkoisät olivat konditionalismin kannalla. Mutta ainakin lännen kirkossa Augustinuksesta lähtien omaksuttiin jumalattomien kohdalla loputon kidutus.
* * *
Toivo, käsityksesi sielun synnystä ja kuolemasta heijastelee konditionalistisia tai annihilationistisia ajatuksia. Jos kaikki päästetään taivaaseen, kuten universalismissa, mitään ongelmaa ei olekaan.
Mutta muutama sana siitä mitä esität viimeisessä kappaleessa. Miten käy niiden hyveellisesti eläneiden pakanoiden jotka eivät ole kuulleet evankeliumia? Bakerin väitöskirjassa luulisin olevan jotain tästäkin asiasta, mutta ei ole osunut silmiini.
Uusi testamentti kuvaa itämaiden tietäjät ja etiopialaisen hoviherran hyveellisinä ja esimerkillisinä pakanoina. Heidän tapauksistaan voisi jotain teologiaa kehitellä. Itämaiden tietäjiä ei tiettävästi kastettu, mutta etiopialainen hoviherra kastettiin tämän omasta pyynnöstä.
Oppaaksi voisi ottaa myös Dante Alighierin 1300-luvulta. Hän sijoittaa roomalaisen kirjailija Vergiliuksen helvetissä helpoimmalle osastolle. Vergilius saattoi liikkua varsin vapaasti helvetin eri osastoilla. Dante piti Vergiliusta hyveellisenä pakanana, jolla ei ollut tekosyntejä kontollaan, mutta häntä vaivasi perisynti, koska häntä ei oltu kastettu.
* * *
Tuo kysymys oppimisen ja unohtamisen määristä on mielenkiintoinen. Voiko ihminen esim. unohtaa enemmän kuin mitä on oppinut? Sitten vielä sekin kysymys onko meillä myötäsyntyistä tietoa, siis sellaista jota ei ole opittu.
Upo valmisti aikoinaan pakastimia. Sen tv-mainoksissa pakastimet puhuivat keskenään. Toinen murjaisi, että minun sisälläni on yhtä kylmää kuin ryssän helvetissä. Ilmeinen viittaus Siperiaan.
Myös runoilija Dante Alighieri omissa kuvauksissaan helvetistä antoi ymmärtää, että helvetin alimmassa osastossa on ikuinen jää. Siellä ovat pahimmat petkuttajat, kuten Saatana, Brutus ja Juudas Iskariot.
Siihen, että helvetti on kylmä tulee epäsuoraa tukea myös hieman yllättävältä taholta ;) Äitini kertoi, että Satakunnassa tuli 1920- tai 1930-luvulla uskoon mies, joka oli ollut kova "kirroomaan". Helluntailaiset kastoivat hänet keväällä Loimijoessa, jolloin vesi oli vielä kylmää. Mieheltä pääsi tällöin epätoivoinen parahdus "Huh, HEL-VET-TI !!! " Tapahtumaa todistamassa olleet joutuivat ristiriitaisten tunteiden valtaan. Osa on varmaan nauranut makeasti ja vahingoniloisesti parahdukselle; osa ilmeisesti on kokenut myötähäpeää, kun uusi uskonelämä alkoi näin nolosti.

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1479.