Jermulan uutisia

Sotamies Masi kuuluu niihin harvoihin sarjakuviin joita päivittäin seuraan. Muut silmiini osuneet sarjakuvat ovat nykyään tyhmiä ja typeriä.

Kysehän on Jermulan varuskunnasta, jota kenraali Kaluuna komentaa tai on komentavinaan. Ainakin kotioloissa kenraali vaikuttaa olevan tossun alla.

Varsin monet tuokiokuvat liittyvät kersantti Ärjylän ja sotamies Masin keskinäisiin kahnauksiin ja mittelöihin. Neiti Söpö, joka heilastelee Masin kanssa, toimii varuskunnan sihteerinä vai olisiko peräti kenraali Kaluunan sihteeri. Neiti Söpö, joka on sotilashierarkian ulkopuolella, on merkittävä tasapainottava ihminen tässä omituisessa varuskunnassa.

Pastori Virsilä on myös mielenkiintoinen, tasapainottava hahmo. Hänen ihmiskäsityksensä on varsin positiivinen. Olen usein miettinyt mitähän kirkkokuntaa tai tunnustusta hän mahtaa edustaa. Ilmeisesti ei kuitenkaan luterilaista.

Alla olevassa tuokiokuvassa pastori Virsilä antaa Masille sielunhoitoa ja rohkaisee häntä kilvoittelussa. Kumpikaan ei päästä kaikkia taivaaseen, mutta Masilla rajanveto on selvempi ja jyrkempi. Kuultuaan hyvän uutisen Masin suu aukeaa korviin saakka. Tässä tuokiokuvassa kummallakin näyttää olevan tasavertaiset ja yhtä arvokkaat istuimet.

Jälkimmäinen tuokiokuva kertoo, että pastori Virsilän toimenkuvaan kuuluu myös riitojen sovittelu sekä huonosti käyttäytyvän aliupseerin ojentaminen. Niinpä kersantti Ärjylä istuu hieman vaatimattomammalla (ja matalammalla?) tuolilla sekä vaikuttaa - harvinaista kyllä - varsin nöyränoloiselta.

Mitä tästä opimme?
* Ihminen ei halua vihamiehiään taivaaseen, mikä on toisaalta inhimillistä ja ymmärrettävääkin.
* Hyvien piirteiden etsiminen ja löytäminen toisista ihmisistä voi olla työlästä ja vaikeaa, jolloin ihminen voi päätyä varsin epäsovinnaisiin ratkaisuihin.
* Mikä kersantti Ärjylää vaivaa? Antisosiaalinen persoonallisuushäiriökö?

Kauko Puottula

Roskapuutaidetta Tampereella

Tänä syksynä oli seurakuntien talolla Ilmo Launiksen (1912-1995) taidenäyttely. Launis oli merenrannoilta kerännyt ajopuita, roskapuita sekä valmistanut niistä - pääasiassa sahalla ja liimalla - taidetta, johin liittyi selvä uskonnollinen sanoma. Voidaan puhua siis käyttötaiteesta. Näyttelyn oli koonnut pastori Martti Tuure - Blogimetsässäkin tutuksi tullut - johon Launis näyttää elämäntyöllään myös vaikuttaneen. Hyvänä apuna graafikko Mika Launis, Ilmo Launiksen poika.

Itse en muista Launista missään tavanneeni, mutta hänen äänensä vaikutti tutulta. Ilmeisesti olen kuullut hänen puhettaan radiosta. Sen sijaan Launiksen tyttären muistan tavanneeni jonkin kongressin yhteydessä 1970-luvulla.

Leipätyönsä Launis teki Töölön seurakunnan kappalaisena. Polkupyörää ja baskeria voidaan pitää hänen attribuutteinaan. Hän veti sankoin joukoin nuoria mukaan seurakuntansa toimintaan. Siinä suhteessa hän epäilemättä oli karismaattinen. Launis kaitafilmasi myös lyhytelokuvia. Niitä katsellessa on pakko tunnustaa, että hänellä oli taiteellista silmää: hän osasi pienistä, arkisista yksityiskohdista vetää yhteyksiä kristilliseen sanomaan.

Launiksella näyttää olleen mieltymys Tuomaan evankeliumiin. Niinpä näyttelyn teema "Halkaise palanen puuta - minä olen siinä" löytyy logionista 77. Näyttelyesitteeseen oli kissankokoisilla kirjaimilla präntätty "Ilmo Launis, pappi ja taiteilija". Muistelen, että Kirkko ja kaupunki -lehden sivuilla Ilmo Launis ja Ismo Dunderberg sanailivat jostakin Tuomaan evankeliumin kohdasta ja sen tulkinnasta. En muista yksityiskohtia, mutta silloin elettiin 1970- tai 1980-lukua.

Pari näytettä Launiksen taiteesta, selostukset Launiksen:

Jeesus ja kanaanilainen nainen. "Syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat." (Matt 15:27). Näin nöyrästi pyysi kanaanilainen äiti apua Jeesukselta tyttärensä parantamiseksi. Ja Jeesus oikein ylisti tätä hänen uskoansa ja teki ihmeen. Näin tuo nainen tietämättään antoi koko kristikunnalle rukouksen tärkeimmän ohjeen. Me saamme kyllä pyytää Vapahtajamme taivaalliselta armopöydältä mitä herkkua vain haluamme, mutta pöydälle ei saa hypätä. Ei saa komentaa ja neuvoa Jeesusta lahjan saamiseksi. Mutta nöyrästi odottavalle putoaa kyllä oikeaan aikaan Jeesuksen lupaama "elämä ja yltäkylläisyys". Vain odottavasta pennusta tulee todella iloinen pentu.





Lentävä kotka. Ruskean värinen kotka ei Pyhässä maassa "lennä" vaan se ainoastaan levittää siipensä ja päivisin ylöspäin nouseva ilma nostaa sitä kuin hissillä. (Jes 31:5) "Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy." (Jes 40:31) Kotkan sanoma: älä räpyttele oman hengellisyytesi siivillä, vaan anna Jumalan voiman nostaa sinua. Kotka on myös vertauskuva Raamatun monissa kohdissa poikasten suojelijana.

Kauko Puottula - Blogimetsä, item 1697

Itsenäisyys ennen ja nyt

Tänään vietämme Suomessa itsenäisyyspäivää, joka on järjestyksessä 97:s. Se herättää meissä monenmoisia mietteitä. Näissä aatoksissa kaivoin esille mielipidekirjoitukseni 17 vuoden takaa. Rohkenen lähettää sen kaiken kansan ihmeteltäväksi, vaikka maailma on muuttunut melkoisesti alkuperäisestä kirjoitustilanteesta.

Itsenäisyys ennen itsenäisyyttä

Turun Sanomat 9.12.1997 

Itsenäisen Suomen täytettyä 80 vuotta on myös käsitteen itsenäisyys sisältö tullut keskustelun ja uudelleentulkinnan kohteeksi. Se kai kuuluu poliittiseen retoriikkaan. Valtakunnan päämies totesi tv-haastattelussa, että Suomen itsenäisyys on EU:n myötä lisääntynyt. Näin myös komissaari Erkki Liikanen haastattelussa, joka oli otsikoitu Emun jälkeen Suomi on itsenäisempi kuin ennen (TS 7.12.).

Näissä haastatteluissa itsenäisyys on ymmärretty pienen kansakunnan vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisenä, taloudellisena kasvuna, hyvinvoinnin lisääntymisenä jne. Näin ajatellen itsenäisyys meni tai väheni, kun markkinat vapautuivat 1980-luvulla.

Tällainen itsenäisyyden tulkinta on epähistoriallinen. Sitä eivät itsenäisyyden puolesta taistelleet sukupolvet tunteneet. Tehdäänpä pieni ajatuskoe. Suomella olisi autonomian ajalla ollut suurempi itsenäisyys (uuden tulkinnan mukaan) kuin 1917 tapahtuneen Suomen itsenäistymisen jälkeen. Itsenäisyyttä tavoittelevassa Suomessa pelimerkit vähenivät kummasti, kun Suuri idän kansa katkoi kahleitansa, jonka seurauksena itäraja sulkeutui ja kauppa tyrehtyi. Myös Saksan tappio I maailmansodassa vaikeutti Suomen asemaa.

Käsitteet on pidettävä selvinä. Itsenäisyys on jotain muuta kuin vaikutusmahdollisuuksien lisääntymistä, taloudellista kasvua ja hyvinvoinnin lisääntymistä. Yya-sopimus, Maastrichtin sopimus sekä EU:hun ja Emuun liittyminen kaventavat itsenäisyyttä, mutta antavat jotain muuta - toivottavasti arvokasta - sen tilalle.

Kauko Puottula

Näin siis 17 vuotta sitten. Mikä osui oikeaan? Mikä meni pieleen? Lisääntyykö itsenäisyys tulevaisuudessa vai menevätkö loputkin rippeet?

Kauko Puottula - Blogimetsä, item 1676

Pedon luku 666

Ilmestyskirjan tunnetuimpia kohtia lienee:

Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on 666. (Ilm 13:18)

Pedon luvun 666 selitystä pitää ilmeisesti hakea VT:sta:

Sen kultamäärän paino, jonka Salomo vuosittain sai, oli 666 talenttia. (1 Kun 10:14; 2 Aik 9:13) 

Salomo sai siis vuosittain 666 talenttia kultaa, jotka hän käytti valtaistuimensa koristeluun. Näin Salomo luopui Jahvesta maallisen kunnian hyväksi.

Mutta luetaanpa "pedonlukuvärssyn" perään seuraava värssy, joka kertoo pelastettujen määrästä:

Tässä vaaditaan viisautta. Se, jolla on ymmärrystä, laskekoon pedon nimen lukuarvon: se on erään ihmisen luku, ja se luku on 666. Sitten näin tämän: Karitsa seisoi Siionin vuorella, ja hänen kanssaan oli 144 000 ihmistä, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi. (Ilm 13:18; 14:1)

Ajanlaskumme alussa tuskin operoitiin desimaaliluvuilla. Vain kokonaisluvuilla oli jokin merkitys. Tässä pieniä laskuharjoituksia ilman desimaaleja:

 6 * 6 * 6 = 216

 144000 / 216 = 666 + jakojäännös 144

 144000 / 666 = 216 + jakojäännös 144

 144000 - (216 * 666) = 144

Jos luvun 666 purkaa alkutekijöihinsä, saadaan:

666= 2 * 3 * 3 * 37 

Suorittamalla seuraavat laskutoimitukset

2 * 333;    3 * 222;   6 * 111;    9 * 74;   18 * 37 

tuloksi saadaan kussakin tapauksessa 666. Eli 666 on jaollinen varsin monen (10) kokonaisluvun kanssa.

Myös luku 216 vaikuttaa mielenkiintoiselta, ehkä myös merkitykselliseltä. Jos luvun 216 purkaa alkutekijöihinsä, saadaan:

216 = 2 * 2 * 2 * 3 * 3 * 3

Suorittamalla seuraavat kertolaskutoimitukset:

2 * 108;    3 * 72;    4 * 54,    6 * 36;    8 * 27;    9 * 24;   12 * 18

tuloksi saadaan kussakin tapauksessa 216. Eli 216 on jaollinen varsin monen (14) kokonaisluvun kanssa.

Leijona (jalopeura) on hepreaksi 'arieh, jonka lukuarvo on 216 (=1+200+10+5). Salomon temppelin arkkitehtuuri sisälsi mielenkiintoisia yksityiskohtia:

Kuningas [Salomo] teetti myös suuren norsunluisen valtaistuimen, joka päällystettiin parhaalla kullalla. Valtaistuimessa oli kuusi porrasta, ja sen selustassa oli häränpää. Istuimessa oli molemmin puolin käsinojat, ja kummankin käsinojan vieressä seisoi leijona. Myös jokaisen portaan kummallakin puolella oli leijona, 12 kaikkiaan. Sen kaltaista ei ollut missään valtakunnassa tehty. (1 Kun 10:18-20)

Salomo sijoitti pylväät temppelisalin eteishalliin. Sille, jonka hän pystytti oikealle puolelle, hän antoi nimeksi Jakin, ja vasemmanpuoleiselle hän antoi nimen Boas. (1 Kun 7:21; vrt 2 Aik 3:17) [Alanootti: Nimi Jakin merkitsee 'hän lujittaa', Boas 'hänessä on voima'.]
Kummallakin pylväällä oli mittaa 18 kyynärää, ja niiden ympärys oli 12 kyynärää. Ne olivat sisältä onttoja, ja niiden metallikuori oli 4 sormen paksuinen. (Jer 52:21).

Sanan Boas lukuarvo on 79 (=2+70+7), Jakin 90 (=10+20+10+50). Pylväiden korkeus oli siis 18 kyynärää ja ympärysmitta 12 kyynärää. Näin ollen:

18 = 6 + 6 + 6
12 = 6 + 6
216 = 18 * 12

Piin karkea likiarvo (=3) ilmeisesti tunnettiin:

Hiram valoi myös pyöreän altaan, jota kutsuttiin mereksi. Se oli reunasta reunaan 10 kyynärän levyinen, korkeutta sillä oli 5 kyynärää, ja vasta 30 kyynärän pituinen mittanuora ulottui sen ympäri. (1 Kun 7:23; vrt 2 Aik 4:2) 

Matematiikan historiassa Arkhimedeelle (n. 287 - 212 eKr) annetaan kunnia piin arvon määrittämisestä. Hän teki sen approksimoimalla, ts. hän piirsi ison ympyrän sekä kuusikulmion sen sisä- ja ulkopuolelle - ympyrää hipoen. Toisessa vaiheessa hän piirsi 12-kulmion ympyrän sisä- ja ulkopuolelle. Seuraavaksi 24-kulmion jne. Vähitellen monikulmiot ympyrän sisä- ja ulkopuolella alkoivat lähestyä toisiaan. Kun hän oli päässyt 96-kulmioon, Arkhimedes päätteli, että piin arvo on 3 10/70 ja 3 10/71 välillä. Eli:

3  10/71 > pii > 3  10/70

tai vastaavasti:

3,140845 > pii > 3,142857

Näin Arkhimedes sai piille varsin tarkan arvon.

Monenmoista ajattelemisen aihetta antaa seuraava teksti:

”Hän [Salomo] rakensi Jerusalemin itäpuolella olevalle vuorelle uhripaikan Kemosille, moabilaisten iljetykselle, ja ammonilaisten iljetykselle Milkomille.” (1 Kun 11:7) 

Heprealaisesta tekstistä poimitun Kemosin lukuarvo on 396 (=30+20+40+6+300) ja Milkomin vastaavasti 126 (=6+30+40+30+20). Milkomin kohdalla viimeinen kirjain hieman hämää, mutta se on kaf (20) eikä resh (200). Vaikka teksti ei kehoita operoimaan näillä luvuilla, jakolaskutoimitus antaa varsin tarkan piin arvon:

396 / 126 = 3,142857142857143

Kyse voi toki olla sattumasta. Toisaalta ns. "peltisepän pii" 22/7 on myös varsin tarkka arvio piille. Peltisepän piin perustelu menee tähän tapaan: Jumala loi maailman 7 päivässä heprean 22 kirjaimen kautta.Vielä tarkempi olisi 666/212, jonka perustelu menee tähän tapaan: Luomiskertomuksen 1. lauseessa on 6 alef-kirjainta, joiden summa on 666; valon ha-aur lukuarvo on 212. Tästä asiasta keskusteltiin Blogimetsässä helmikuussa 2013.

* * *

Suomen ortodoksisen kirkon sivuilta löytyy mielenkiintoista luettavaa pedon luvusta:

Jotkut väittävät, että luku 666 pitää kytkeä jonkun yhden ihmisen nimeen ja tämä tulee auttamaan hänen tunnistamisessaan antikristukseksi. Eräät toiset sitä vastoin väittävät, että seuraava Ilmestyskirjan jae osoittaa, että lukua 666 ei tarvitse kytkeä pelkästään yhteen ihmiseen:

"Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra.” (Ilm.19:16)

Samaa kreikkalaista sanaa, joka on käännetty nimeksi (onoma) ja joka näkyy Ilmestyskirjan luvun 13 jakeissa 17 - 18, on myös käytetty luvun 19 jakeessa 16. Silloin sanaa voitaisiin mahdollisesti soveltaa paremminkin nimen arvoon eikä vain yhden ihmisen nimeen.

Kauko Puottula