Astrologiaa ja alkemiaa

Turussa vietettiin juhannuksen jälkeisellä viikolla Keskiaikaisia markkinoita. Vuosien mittaan markkinat levittäytyvät yhä laajemmalle alueelle. Eli jatkuvuus pitäisi olla turvattua.

Oma mielenkiintoni näillä markkinoilla on yleensä liittynyt keskiaikaa käsitteleviin luentoihin, joita joukko Turun yliopistossa toimivia tutkijoita on pitänyt. Keskiaika on kuitenkin enemmän tai vähemmän maagisine menoineen meistä jo niin kaukana, että 2000-lukua elävän ihmisen on vaikea saada siitä kunnon otetta. - Tosin jotkut pääsevät näytelmällisin keinoin sisälle keskiaikaan.

Luentojen järjestäjät ovat tajunneet sen, että on joukko kestoaiheita, jotka ovat ihmisiä kiinnostaneet aina ja kaikkialla. Tällaisia teemoja löytyy mm. keltaisen lehdistön lööpeistä. Niinpä parisen vuotta sitten näillä markkinoilla pohdittiin pappien, munkkien ja nunnien syrjähyppyjä ja sitä minkälaisen organisaation paavi ja hänen virastonsa oli kehittänyt näiden ongelmien käsittelemiseksi. Muistivat ottaa mukaan myös homosynnit!

Tällä kerralla yleisteema oli Taudit, terveys ja lääkintä vanhoina aikoina. Niinpä astrologia ja alkemia nousivat vahvasti esille. Syystä tai toisesta englantilaisen filologian parissa tutkitaan sellaisia tekstejä, joissa astrologia ja alkemia ovat vahvasti esillä.

Astrologia ja alkemia kuuluivat yliopistojen opetussuunnitelmiin keskiajalla. Empiirinen tutkimus otti horjuvia ensiaskeliaan alkemistien puuhastelujen myötä. Päällisin puolin luulen tuntevani noiden oppien keskeiset ajatukset, mutta uutta oli se, että eläinradan merkeistä oinas edusti ihmisen päätä sekä kalat ihmisen jalkoja. Muut eläinradan merkit asettuivat näiden väliin. Sana cancer synnytti jonkun verran pohdintaa yleisön keskuudessa. Cancer edustaa eläinradan merkeissä rapua, mutta cancer merkitsee myös syöpää. Sanan kaksoismerkitys herätti jonkin verran pohdintaa. Ihmisruumiissa cancer asettuu jonnekin rintojen vaiheille.

Astrologia sopi moneen. Sen avulla tehtiin sääennusteita ja tutkittiin ihmisen sairauksia. Keskiajalla vallitsi sellainen käsitys, että kaikki tarvittava tieto löytyy jo olemassa olevista kirjoista, lähinnä Aristoteleelta ja Raamatusta. Kulloinkin tarvittava tieto on vain haettava niistä esille. Kun ihminen sairasteli ja meni lääkärille, tämä laati syntymäkartan potilaasta. Syntymäkartat ilmeisesti kiinnostavat filologeja sen vuoksi, että niistä voi saada selville ihmisen syntymäajan ja ehkä muutakin merkityksellistä hänen elämästään.

Luennoilla kävi myös selville, että Mikael Agricolan Rukouskirja sisältää astrologisia aineksia. Jälkeenpäin etsin käsiini Simo Heinisen opuksen "Mikael Agricola: Elämä ja teokset", jonka Edita on julkaissut 2007. Heininen toteaa siinä, että Rukouskirjan:

Kalenteriosasto sisältää mitä moninaisinta tietoa: ajanlaskua, astronomiaa ja astrologiaa, lääketiedettä, anatomiaa, fysiologiaa ja psykologiaa, eläintiedettä, meteorologiaa, historiaa ja teologiaa. Agricola... näyttää löytävän tien aiheesta toiseen ... vapaan assosiaation avulla. Niinpä hän siirtyy ihmisen anatomiasta sääennustuksiin ja näistä suonenisku- ja kuppausohjeisiin, kertoo sitten edullisista metsästysajoista, palaa sääennustuksiin, mutta siirtyy sitten teologisten kysymysten kautta ajanlaskuun. (Heininen 2007, 197)

Keskiajan lopulla astrologia oli jaettu kahteen osaan: luonnolliseen (astrologia naturalis) ja ennustavaan (astrologia divinatrix). Edellinen luettiin - - tieteeksi tieteiden joukkoon. Sen harjoittajat rajoittuivat tekemään sääennustuksia, tulkitsemaan luonnonilmiöitä, laatimaan kalentereita ja antamaan lääkehoidollisia ohjeita. Ennustava astrologia oli epäilyttävämpää; se keskittyi horoskooppien laatimiseen. Luther pilkkasi sitä, joskus karkeasti. (Heininen 2007, 199).

Ennustava astrologia elää nykyään lähinnä vain hömppälehdissä. Luonnollinen astrologia lienee hävinnyt lähes tyystin markkinoilta.

Melanchthon, Lutherin työtoveri, luotti horoskooppeihin, kun taas Luther pilkkasi ennustavaa astrologiaa.

* * * 

Keskiajalla raivosi myös ruttoa vuosina 1348 - 1351. Rutto vei Euroopan väestöstä kolmannen osan. Eikä mitään ollut tehtävissä. Jonkinlainen taju muutaman viikon itämisajasta oli, mutta siitä ei tiedetty juuri muuta. Kaupungeissa se raivosi pahimmin, maaseudulla päästiin helpommalla.

Ruttoepidemiat olivat omiaan voimistamaan maagista ajattelua. Konstantinopolissa rutto surmasi lähes kaikki asukkaat vuonna 542. Turkuunkin se tuli laivojen mukana mereltä vuonna 1657. Luennoitsija muistutti, että hautausmailla, jonne ruttoon kuolleita on haudattu, on vielä kyseisiä pöpöjä elossa. Niinpä ruttoa sietää yhä varoa!

* * *

Alkemian avulla on pyritty tekemään halvemmista aineksista kultaa (ja rikastumaan). Sampo-myyttikin on ehkä jotain sukua alkemialle. Entä runsauden sarvi? Eikä pidä unohtaa elämän eliksiirin ja kuolemattomuuden etsintää. Eräs yleisöltä saatu kysymys kuului: onko Turussa harrastettu alkemiaa? Kun luennoitsija ei tiennyt, pääsin loistamaan tiedoillani. Z. Topelius nimittäin kertoo Välskärin kertomuksissa, että Turun kuninkaallisen akatemian loppuaikoina Martti Weiss (alkemisti ja salatieteilijä) puuhasteli näiden asioiden kanssa Uudenmaan tullin tienoilla, Turussa. - No, Välskärin kertomukset tosin on vain historiallinen romaani.

Eikö kirkon jakamissa sakramenteissakin ole aimo annos alkemiaa mukana?  Miten esim. ehtoollisaineet voivat muuttua papin lausumien asetussanojen vaikutuksesta? Roomalaiskatolisessa kirkossa asia muotoillaan tähän tapaan: ehtoollisaineet, siis niiden substanssi, muuttuvat Kristuksen ruumiiksi ja vereksi, mutta niiden aksidenssi, ilmenemismuoto ei muutu miksikään. - Alkemiassa pitäisi niin substanssin kuin aksidenssinkin muuttua.

Joidenkin tiedemiesten nimet saattavat tässä yhteydessä herättää ristiriitaisia ajatuksia ja tuntemuksia. Toisaalta Sir Isaac Newtonin ansiot mm. painovoimalain keksimisessä ovat kiistattomia, mutta toisaalta hän puuhasteli alkemian parissa ihan loppuun asti. Joskus on puhuttu, että altistuminen elohopeahöyryille olisi nopeuttanut hänen kuolemaansa. - Mutta olennaista tässä on kuitenkin kokeellinen metodi eli se miten yritysten ja erehdysten kautta päästään oikeaan lopputulokseen. Kokeellinen metodi siis syntyi alkemististen puuhastelujen sivutuotteena.

 * * *

Kari Suomalainen, tuo tunnettu pilapiirtäjä, tarttui kerran tähän aiheeseen. Entisaikojen velho, salatieteilijä hämmenteli keitostaan, jossa kai oli 7 yrttiä, sammakonkoipia ym. tykötarpeita. Velho katsoi suoraan lukijaa kohti vihaisena: "Mitä te siinä minun touhuilleni nauratte? Onhan teillä ne omat hörhönne, ne psykoloogit!"

Nykykatsannossa monet keskiaikaiset puuhastelut epäilemättä näyttävät hoopoilta. Arvelisin, että sama pätee myös meidän touhuihimme, kun niitä arvioidaan 500 - 1000 vuoden kuluttua.

Kauko Puottula / Blogimetsä, item 1914